Loppu lainaamiselle

torstai 28. toukokuu, 2009

Kaikki loppuu aikanaan. Näin käy varmasti myös nykyisille kulutustottumuksillekin.

Pahinta viime vuosikymmenien länsimaisessa elämäntavassa on ollut sen perustuminen lainaamisen. Rahat kuluttamiseen lainattiin muilta. Ja siihen kaatui sitten melkein koko finanssijärjestelmä. Resurssit lainattiin lapsenlapsilta. Ja siihen kaatuu sitten melkein koko maapallo. Mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy, eikä lainaraha ole ikuista. Lainat maksetaan takaisin korkojen kera. Nyt vain pelottaa koska tuon lapsenlapsilta lainaamisen korkojen takaisinmaksu alkaa. Se tulee osoittautumaan vielä kalliiksi.

Lapsenlapsilta resurssien lainaaminen on perinteisessä mielessä muuttumassa. Kaikkialla keskustellaan ympäristöasioista, ilmastonmuutoksesta, energiantuotannosta ja raaka-aineiden vähenemisestä. Muutos parempaan on jo alkanyt.

Mutta muutama keskustelu vielä jatkaa samaa vanhanaikaista lapsenlapsilta lainaamisen logiikkaa. Nimittän ydinvoima ja hiilidioksidin talteenotto (CCS). Sekä ydinvoima että hiilidioksidin talteenotto ovat teknologiafanien päiväunista otettuja ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Molemmissa on monta hyvää asiaa. Mutta molemmissa on huonoa se, että ne vain jatkavat vanhaa lapsenlapsilta lainaamista yhä rankemmilla keinoilla.

Ydinvoimassa ja hiilidioksidin talteenotossa on molemmissa hyviä ominaisuuksia. Sellaisenaan ne ovat varsin hyväntahtoisia ja oikeansuuntaisia toimenpiteitä. Mutta molempiin liittyy valtava jäteongelma. Ja jäteongelmathan ovat aina tulevien sukupolvien ongelmia.

Ydinvoimassa ja hiilidioksidin talteenotossa ollaan lapsenlapsilta lainaamassa peruskalliota. Siis peruskalliokin heti nyt meille tänne! Eikä peruskalliotakaan kannata pihdata vasta lapsenlapsille. Ensin veimme puhtaat metsät, puhtaat vedet ja öljyn. Sitten veimme tärkeät mineraalit. Mitä lapsenlapsille jäi? No peruskallio. Siispä otamme senkin!

Ydinjätteet ja hiilidioksidi on tarkoitus viimekädessä pistää ikuisiksi ajoiksi talteen peruskallion sisään. Hiilidioksidi osittain myös valtamerien syvänteiden pohjalle. Tuo tarkoittaa sitä, että peruskallio ja valtamerien syvänteet tulevat noilta osin pyhiksi ja vaarallisiksi alueiksi. Eihän kukaan halua vapauttaa ydinsaasteita ja hiilidioksidia noista haudoista. Se koituisi välittömästi kohtalokkaaksi.

Minua ei noissa asioissa huolestuta esim. turvallisuus. Aivan sama onko ydinjätteen hautaaminen turvallista vai sisältyykö siihen suuria riskejä siitä, että reilun 100 vuoden päästä ydinsäteily alkaakin vuotaa. Minua ei haittaa vaikka olisi suuri vaara siihen, että varastoitu hiilidioksidi yllättäen kulkeutuisikin peruskalliosta ilmakehään tai muutuneet merivirrat myllertäisivät hiilidioksidin syvänteistä ilmakehään. Minua haittaa eniten lapsenlapsilta lainaamisen loputtoman logiikan jatkaminen?

Miksi lapsenlapsemme eivät saisi itse päättää peruskallion ja syvänteiden käytöstä? Ei sillä ole väliä, mitä he niillä haluaisivat tehdä. Pääasia, että he saisivat päättää niistä itse. Minun puolestani saisivat rakentaa peruskallion sisään vaikka huvipuistoja, urheilukeskuksia, kauppakeskuksia tai maanalaisia kaupunkeja. Meren syvänteisiin saisivat tehdä vaikka eksoottisia matkailukeskuksia tai siirtokuntia. Nuo mahdollisuudet heillä pitäisi olla.

Monelta osin tulevaisuus näyttää lupaavalta. Mutta aina kun ajattelee mitä kaikkea tulevilta sukupolvilta on jo otettu meidän toimesta pois, niin maailmankuva näyttää synkemmältä. Joku roti pitäisi olla tällä ympäristölainaamisellakin. Minusta se viiva pitäisi piirtää viimeistään peruskallion kohdalle. Tai olisi pitänyt piirtää jo aikaisemmin, mutta se taitaa olla melkein myöhäistä

 Nämä ovat kuitenkin pahimman luokan vaarallisia ympäristöpikavippejä. Maksuaika tulee vastaan yllättävän pian ja ulosottomien on todella säälimätön tapaus.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämä blogikin nyt. Blogin aloittamisen jälkeen on tapahtunut paljon. Ilmastonmuutos on pysynyt otsikoissa. Kulutustottumusten muutos on noussut otsikoihin. On julkaistu hyviä selvityksiä, kannanottoja ja ohjeistuksia. Taantuma on tukenut muutoskeskustelua. Jne…

Tavallaan siis tämä blogi on elänyt aikansa. Tarvitaan uusia näkökulmia ennen uusia blogeja. Mutta niitä syntyy varmasti! Tämä blogi lopetetaan kirjoittaja- ja taustajoukkojen supistuttua yhteen henkilöön. Osa taustalla olleista ideanikkareista varmasti kirjoittaa jatkossa muissa yhteyksissä samoista asioista.

Kiittäen Kimppakivalaiset


Ainutlaatuinen 2010-luku, osa 3/3

torstai 26. maaliskuu, 2009

Tämä on viimeinen luotaus kohta alkavaan 2010-lukuun. Ensimäisessä kirjoituksissa on todettu vuosikymmenen olevan ilmapiiriltä haastava,  jopa masentava, ja kaipaavan siksi uudenlaisia yhteisöllisiä piristyksi. Toisessa kirjoituksessa todettiin ihmisten oppivan ostosten pitkän tähtäimen ympäristövaikutusten laskemisen ja samalla oppivan ostosten lykkäämisen tulevaisuuteen 3-5 vuoden päähän.

Tekemisen vuosikymmen

2000-luvun alku ja jo pidempikin aika on ollut tekemisen ja osaamisen aikaa. Ihmiset arvostavat osaajia ja myös tekijöitä kuten käsityöläisiä, urheilijoita ja taiteilijoita. Toistaiseksi tuo osaamisen arvostaminen on ollut lähes yhtä suurta kuin tekijöiden arvostus. 2010-luvulla tilanne muuttuu.

Tietotekniikka muutti teollisuuden ja teollisuustyön. Samalla se vei tuotantotekemisen arvostuksen. Tehtaassa töissä oleminen ei enää statusta tuonut. Nyt tietotekniikka on alkanut muuttaa toimistotyötä ja palvelualaa. Tietotekniikka hoitaa jo paljon toimistotyötäkin ja hioo palveluja ja palveluprosesseja. Tuo tulee väistämättä johtamaan laskevaan työllisyyteen perinteisissä paljon työllistäneissä konttorihommissa. Ja kun työllisyys laskee, niin laskee arvostuskin. Oletko toimistotöissä? Jos haluat olla arvostettu, niin on syytä alkaa miettiä uran vaihtoa!

Vapaa-ajan trendeissä tekemisen ja tekemiseen liittyvän osaamisen arvostus on jo tuttua nuorille sukupolville. Lautailulajit, tee se itse muoti,… Kaikki korostaa tekemistä, fyysistä taito-osaamista ja fyysisiä taitavia huippusuorituksia. Tuo maailma on kohta kaikille tuttua.

Kädentaitojen ja tekemisen arvostusta nostaa eniten kirjaosaamisen ja teoriaosaamisen arvostuksen lasku. Työpaikkojen väheneminen toimistotöistä ei siis nosta kädentöiden arvostusta suoraan. Mutta kun toimistotöihin liittyvän kirjaosaamisen ja teoriaosaamisen arvostus laskee, niin se tuntuu tekemisosaamisen arvostuksen suhteellisena nousuna.

Tuo muutos tulee olemaan yllättävän suuri. Ja tuo muutos luo taas sukupolvikuilun. Nykyiset keski-ikäiset ovat oppineet halveksumaan suurten ikäluokkien ja heidän edeltäjiensä kädentaitoja ja tekemistä. Käsityöammatit ja tehdastyö ovat lähes kirosanoja keski-ikäisille insinööreille, opettejille, lääkäreille, juristeille ja myyntijohtajille. Vastaavasti heidän osaamisensa on kirosana tuleville nuorille aikuisille. Ei ole siis vanhempien ja lasten väliset keskustelut nykyistä helpompia tulevaisuudessakaan!

Tekeminen ja kädentaidot ovat luonnollisia vahvuuksia epävarmassa taloudessa. Jos osaat tehdä jotain itse, pystyt itse tuottamaan jotain myytävää. Ja myymään voi oppia oikeasti kuka vaan. Näin ollen jokaisella itsenäisellä osaajalla on avaimet myydä itseään ja saada rahaa. Mutta jos osaat vain ajatella ja myydä, niin olet muiden armoilla. Sinun on saatava muilta jotain mitä voit sitten myydä.

2010-luvulla itse tekeminen, kädentaidot ja fyysinen osaaminen edustavat riippumattomuutta ja itsenäisyyyttä. Samalla ne ovat tapoja kommunikoida muutosta ja sukupolvikuilua. Nuo taas ovat perinteisesti hyvä menestysreseptejä. Minkään ei pitäisi estää itse tekemisen ja tekemisosaamisen voittokulkua 2010-luvulla.

Samalla itse tekeminen mahdollistaa entistä paremman paikallisen tuotannon ja lähialue-elämän. Lisäksi se parantaa kulttuuria ja viihdettä, jotka ovat tärkeitä epävarmoissa olosuhteissa. Tämä kaikki siis tukee myös ekologista kehitystä ja sekin varmasti osaltaan kääntyy tämän muutoksen eduksi.


”Au” sanoo Ilmasto Ollilasta

maanantai 9. maaliskuu, 2009

Shellin hallituksen jäsen ja suomalaisille Nokian johtajana paremmin tunnettu Jorma Ollila kertoi Helsingin Sanomissa näkemyksiään öljyteollisuudesta ja ympäristöasioista.  Ollila kertoo hämmästyneensä Shellin ympäristöosaamisesta vastuullisuuteen kuuluvasta vuorovaikutuksesta esim. järjestöjen kanssa. Koko juttu onkin otsikoitu ’”Vau” sanoi Ollila Shellistä’.

Jutun anti on ihan hyvää ja on kiva, että Jorma Ollila on oppinut Shellin avulla paljon ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta. Mutta silti jutussa luotu positiivinen kuva Shellistä ja öljyteollisuudesta menee vähän yli. Radikaaleimpia ovat Ollilan arviot öljyn tulevaisuuden käyttömääristä.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että öljyä kuluu vuonna 20 vuoden päästä 106 miljoonaa barrelia päivässä. Se olisi 25% nykyistä enemmän. Ollilan arvion mukaan öljyä ei kulu niin paljoa. Ollila kieltäytyy antamasta mitään lukuja, mutta todennäköisesti Ollila arvioi, että öljyä kuluu tulevaisuudessa vain 15 – 20% nykyistä enemmän.

IEA:n mukaan öljynkulutusta voi pienentää öljyn saatavuus. IEA:n mukaan öljyä ei saada tuotettua kuin 95 miljoonaa barrelia päivässä. Silloin öljynkulutuksen kasvu jäisi 12 %:iin.

Jorma Ollila taas kertoo suurena ilouutisena, että aivan varmasti pystytään jollain keinoilla tuottamaan tarvittava öljy vielä 20 vuoden päästä. Nyt siis käännetään positiiviseksi se, että öljynkulutusta voidaan kasvattaa hyvin 15-20% nykyisestä.

Mitä tuo merkitsisi ilmastolle. Öljyn poltosta aiheutuvia päästöjä pitäisi 20 vuodessa vähentää reilustu yli 20%. Ja nyt puhutaan siis kokonaispäästöistä, ei suhteellisista päästöistä.

Jos polttotekniikka olisi nykyisen kaltaista, niin Ollilan toivoma 20%:n lisäys öljynkulutuksessa lisäisi päästöjä 20%. Miten tuo vähennys sitten toteutettaisiin?

Ollilan tausta on Nokiassa, kuten koko Suomenkin. Ollila siis varmasti uskoo teknologiaan. Teknologia siis pelastaa. Mutta millainen teknologia tuohon tarvitaan.

Jotta 20 %:n lisäyksestä huolimatta öljy tuottaisi 20% vähemmän päästöjä, niin jokaisen poltetun litran pitäisi tuottaa 35 % nykyistä vähemmän päästöjä.

Jokaisen auton polttaman litran pitäisi siis kohta tuottaa 35 % vähemmän co2-päästöjä kuin nyt. Tuohon on vaikea päästä. Nyt tuo kehitys on lähes jäissä. Autoteollisuuden ainoa keksintö lähivuosina on ollut laskea autokohtaista polttoaineenkulutusta. Autojen co2 päästöt ovatkin laskeneet yli 200 g/km lukemista jopa 100 g/km lukuihin. Mutta aina kun polttoainetta on palanut, niin päästöt ovat säilyneet suunnilleen samoina. Tuo kaikki on tapahtunut siis ensisijaisesti ajoneuvokohtaista kulutusta pienentämällä. Kun ennen paloi 10 litraa 100 km:lla, niin nyt palaa vain 6 litraa 100 km:lla. Ollilan visiossa se ei riitä, vaan tuo 6 litraakin on poltettava vielä 35% tehokkaamin ja puhtaammin kuin nyt.

Jorma Ollila siis lykkää kaiken vastuun polttomoottorien suunnittelijoille. Shell saa Ollilan mukaan tuottaa öljyä niin paljon kuin vain pystyy ja se on vain hyvä uutinen. Ei ole Shellin vika jos maapallo sitten kärähtää! Se onkin polttomoottorivalmistajien vika kun eivät saaneetkaan vähennettyä jokaisen poltetun litran päästöjä tuota 35 %ia!

Shell oli varmaan hyvä koulu vastuullisuudessa. Mutta toivottavasti Ollila vielä tajuaa, että lisääkin opittavaa olisi. Tuollainen oman toiminnan tuijottaminen ja isomman vastuun sysääminen muille toimialoille ei ole oikein. Vastuullinen öljy-yhtiö pyrkisi sopeuttamaan oman toimintansa ja kansalaisten ja talouden toiminnan järkevämmälle öljynkulutuksen tasolle. Vastuullinen öljy-yhtiö olisi sanonut, että me kyllä pystymme auttamaan maapalloa selviämään tulevaisuudessakin alle 90 miljoonalla barrelilla päivässä.


Uusia ideoita taantumatalkoisiin

perjantai 27. helmikuu, 2009

Kuluttajille syötetään joka suunnasta Älä ruoki lamaa -viestejä. Teema on aina sama, eli osta kamaa ettei tule lamaa. Tuon viestin kestämättömyys on täällä ja muualla todettu moneen kertaan.

Taantuman kohdalla muna-kana-ongelma ei ole niin vaikeasti ratkaistava kuin voisi kuvitella. Oikeasti taantuma lähtee syvenemään yrityksistä, ei kuluttajista. Taantuma pysyy hallinnassa niin kauan kun yrityksen minimoivat irtisanomisia. Kun irtisanomiset alkavat niin kontrolli menetetään ja taantuma alkaa syventyä.

Julkinen talous ei elä kvartaalitaloudessa. Siksi julkinen talous puhuu jopa investointien lisäämisestä tässä tilanteessa. Tajutaan että nyt tehdyt tappiot voidaan saada takaisin jo muutamien vuosien kuluttua jos toimitaan oikein.

Yritykset elävät liikaa kvartaalitaloudessa. Nyt ei voida tehdä tappiota vaikka se voisi monen vuoden tähtäimellä jopa kannattaa. Taantuman kohdalla olisi siis ensisijaisen tärkeää päästä mediassa ja keskustelussa eroon kvartaalitalouden lyhyen tähtäimen tarkastelusta. Tuohon muutokseen pitäisi juuri nyt lähteä kaikkien talouslehtien. Mitä talouslehdet edellä, sitä sanomalehdet perässä. Ja sanomalehtien muuttaessa yritysten talouteen liittyvää kirjoitteluaan voisivat sijoittajat ja lopulta yrityksetkin uskoa että tuo pidemmän tähtäimen ajattelu ja investoinnin nyt voisivat kannattaa.

Suurin ongelma liittyy kuitenkin yritysten kustannusrakenteeseen. Nopeiten vaikuttava merkittävä kustannuserä ovat henkilöstökustannukset. Irtisanomiset ja lomautukset alentavat kustannuksia tuntuvasti ja heti. Kaikki muut kustannuserät ovat hidasvaikutteisia. Niissä säästötoimenpiteet alkavat tuntua vasta noin 12 kuukauden viiveellä.

Yritykset kaipaavat lisämotivaatiota tuon 12 kuukauden sietämisessä. Nyt tarvittaisiin uudenlainen tempaus, joka motivoisi yrityksiä.

Toivottavasti joku tajuaa väntää energiakustannuksista tuollaisen tempauksen. Energiakustannukset ovat nykyään kaikilla toimialoilla yllättävän suuri kustannuserä. Jopa palvelualoilla ja toimistotyössä lämmitys, ilmastointi ja sähköt ovat todella suuri kustannuserä.

Energiakustannuksia olisi kaikilla yrityksillä mahdollista leikata 10-30% nopeillakin toimenpiteillä. Nopea tarkoittaa tässä tosin tuota 12 kuukauden viivettä. Ensin nimittäin tarvitaan erilaisia hyvien konsulttien tekemiä energiakatselmuksia. Sen jälkeen pieniä investointeja ja työtä energiakatselmuksen ehdottamien muutosten toteuttamiseksi. Tuossa menee nopeasti yli 1/2 vuotta. Ja energiankulutuslukujen pienentymisen tuntuvaa näkymistä saa senkin jälkeen odottaa vielä 1/2 vuotta.

Nyt tarvitaan pilottiyritys, joka rohkeasti ilmoittaisi tarvitsevansa vaikeassa tilanteessa kustannussäästöjä ja toteuttavansa sen vuoksi energiansäästöhankkeen. Samassa yhteydessä yritys voisi ilmoittaa, että hanke työllistää X henkilöä, joten toistaiseksi yritys ei ryhdy henkilöstövähennyksiin.

Ensimmäisen malliyrityksen jälkeen olisi aineksia varsinaiseen kampanjaan, jossa monet yritykset ilmoittaisivat taantuman vuoksi suuntaavansa seuraavan 12 kuukauden aikana henkilötyötä, rahaa ja jopa uusia rekrytointeja energiansäästöhankkeisiin.

Mitkä olisivat kampanja seuraukset?

Yrityksillä olisi vaikea 12 kuukautta, mutta sen jälkeen tulevina vuosina kustannussäästöt alkaisivat tuntua. Monet laskelmat osoittavat, että energiakatselmusten ja energiansäästöinvestointien takaisinmaksuaika on vain muutamia vuosia.

Imagohyödyt yrityksille olisivat tuntuvia. Kampanja varmasti keräisi positiivista julkisuutta.

Sitten vain kaikki suunnittelemaan tuollaista kampanjaa ja painostamaan ensimmäisiä yrityksiä sen toteuttamiseen. Energiakustannusten pienentämisessä on tulevaisuutta!


Egotrippi

keskiviikko 11. helmikuu, 2009

Finnair jatkaa omaa linjaansa ilmasto- ja ympäristökysymyksissä. Syytellään, kielletään ja vähätellään. Kannattaa lukea Finnairin blogin uusin kirjoitus aiheesta.

Muutama asia hämmästyttää. Ne osoittavat laajempaa ymmärtämättömyyttä palvelukehityksestä, kuluttajabusineksesta, mediasta ja yhteiskunnasta.

Ensimmäiseksi. Finnairin mukaan matkustamisen ympäristöasioista ei saisi puhua medioissa näin paljoa, koska Matkamessujen yhteydessä julkaistussa tutkimuksessa ympäristöasiat eivät olleet matkoja ostavien kuluttajien päätöskriteereissä korkealla sijalla.

Eli Finnairin mielestä median pitää nostaa alalta vain asioita, jotka ovat nyt ostajien mielestä tärkeitä ostokriteerejä. Mihin tuo johtaisi muilla aloilla? Tietysti pelkkään hintavertailujen tekemiseen. Kuka jaksaisi lukea pelkkiä tuotteiden hintavertailuja? Ei kukaan, media ei niillä pärjäisi ja menestyisi.

Median pitää siis kirjoittaa siitä mitä ihmiset haluavat lukea. Sitä Finnair vähättelee. Ihmiset haluavat lukea sellaisistakin asioista, jotka eivät ole käytännössä juuri nyt tärkeitä, mutta joilla on iso henkinen merkitys esim. pitkällä tähtäimellä. Ihmiset haluavat sen vuoksi lukea paljon trendeistä ja tulevaisuudesta. Muotijutukin kertovat tulevasta muodista, eivät viime sesongin myydyimmistä vaatekappaleista. Finnairkin muuten kertoo omissa lehdissään uusista eksoottisista matkakohteista, eikä suinkaan aina niistä listasuosikeista. Mutta Finnairin lehtien toimitus onkin ulkoistettu jollekin, joka ymmärtää asian!

Toinen merkittävä asia on median vastuullisuus. Medioiden kohdalla vastuullisuus merkitsee myös kuluttajien opastamista ja valistamista. Jokainen vastuullinen media on myös koko kansan koulu-tv. Median on kirjoitettava asioista, joidena avulla voidaan esim. pelastaa maailmaa. Finnairin mielestä mediat eivät siis saisi olla vastuullisia kun ei Finnairkaan haluaisi olla.

Yleensä yritykset ovat tyytyväisiä, jos media nostaa heille tärkeitä marginaaliasioita esiin. Yleensä yritykset valittavat, jos media aina vaan jauhaa niistä vanhentuneista yleisimmistä aiheista. Finnair sanoo ympäristöasioiden olevan itselleen ja matkateollisuudelle tärkeitä. Miksi sitten Finnair ei osaa iloita siitä, että media osaa kirjoittaa heille tärkeästä marginaaliasiasta?

Finnairin kuuluisi siis olla erittäin tyytyväinen kaikesta tästä kirjoittelusta ja keskustelusta. Näin toimivan kaikki muut toimialat.

Ihan oikeasti. Jos Finnair olisi millään tasolla ajantasalla ja vahvoilla tässä matkailun ympäristöasiassa, niin näin tapahtuisi. Finnairin mediakritiikki on vain todistus oikeasta pelosta. Asiat eivät voi olla Finnairilla kunnossa kun niistä aina halutaan vaiettavan.

Sitten toinen hämmästyksen aihe. Vähättelu ja muiden syyttely. ”Yksi teollisuudenala ei tätä maailmaa kaada eikä pelasta” tai ”Tiesitkö muuten, että sementtiteollisuus tuottaa 5% maailman CO2 päästöistä? … Lentäminen tuntuu 2%  CO2 päästöillään olevan se iso paha susi, sementistä ei ole kukaan kuullutkaan.”

Kun ajatellaan retoriikka ja viestintää, niin vähättely ja muiden syyttely ovat huonoja keinoja. Tarkastelkaa Obaman retoriikkaa. Finnairhan muistuttaa tässä vähättelyssä ja syyttelyssä hyvin paljon nuorempaa Bushia. Finnairin kannattaisi miettiä uudelleen tuo viestinnällinen tyyli ja kärki. Haluatteko 2010-luvulle mentäessä tulla muistetuiksi Bushin tavoin vai menestyä Obaman tavoin?

Emme siis tässä jaksa edes ottaa kantaa siihen, että tuo 2% on ympäristöjärjestöjen mielestä valheellinen ja ympäristöjärjestön kuuntelemisen taas tulisi olla vastuullisessa toiminnassa tärkeää. Tai siihen että lentämisen 2% syntyy pienen maginaaliväestön luksustoiminnasta ja sementin 5% koko maailmankansan välttämättömästä talonrakennustoiminnasta. Toinen riippuu väestönkasvusta ja mahdoton korjata, toinen riippuu vain luksuselintavoista ja on ihan mahdollinen korjata. Syvemmälle tuohon juupas-eipäs-keskusteluun saavat mennä muut blogit.

Mutta tuo huono argumentaatio ja retoriikka on itsessään jo rikos. Finnair nimeää lentolakkoilun ’egotripiksi’ ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia. Samalla ei tajuta, että itse asiassahan kaikki lomalentäminen on nimenomaan egotrippailua. Kaukana ei ole koskaan pakko lomailla. Lähellä lomailleet kehuvat aina lomiaan erittäin onnistuneiksi. Ihmiselle loma on niin hieno asia että siitä nautitaan missä tahansa. Kukaan ei koskaan loman jälkeen valita lomaansa, oltiin sitten lähellä tai kaukomailla. Kauas mennään siis vain ja ainoastaan egon vuoksi. Rationaalisia perusteita ei ole ollenkaan, ei edes niitä pieniä lentolakkoilun ekologisuuteen verrattavia.

Huonossa viestinnässä tapahtuu usein juuri näin. Kun syytellään muita niin vahingossa annetaan itse muille valmiina juuri oikea ase vastahyökkäykseen. Esim. tällä kertaa Finnair antoi kaikille itse temin ’egotrippi’ käytettäväksi kaukomatkailusta. Kiitos!

Miksi Finnair ei halliste median logiikkaa, retoriikkaa ja viestintää? Miksi Finnair syyllistyy ympäristöasioissa aina tähän huonolaatuiseen viestintään?

Syy on pintaa syvemmällä. Finnair on syvällä suossa. Kaikki Finnairin viestintä muistuttaa loppuhetken henkiinjäämiskamppailua.

Miksi Finnair on syvällä suossa? Onko ollut strategisesti oikea valinta pienen suomalaisen lentoyhtiön lähteä voimakkaalle kasvustrategialle isoja vastaan pelkkien Aasian reittien varassa? Mitä ajateltiin kun kasvua pelkkien Aasian reittien varassa haettiin? Ollaanko valinnan riskeihin ja uhkiin nyt heräämässä?

Kun kysyt Finnairilta ”Onko kaukolennot ympäristöystävällisiä?” niin kuulija alkaa alitajuntaisesti vastata kysymykseen ”Onko Aasian-kasvustrategianne kestävällä pohjalla”. Ei ihme että vastaus menee selittelyksi. Olisi helppo myöntää yksittäisiä yleisiä ympäristöongelmia, mutta väärän startegian myöntäminen on ihan eri juttu.

Porukalla veikkasimme, että Aasian reittien riskianalyysi tehtiin huonosti. Ilmastonmuutosta, ympäristöystävällistä ostokäyttäytymistä ja kaukomatkustamisen epäekologisuutta ei huomioitu Aasian lentoliikenteen riskeinä! Nyt nuo riskit ovat vaarassa lähivuosina realistoitua ja vastuussa on Finnairin käyttämät strategia- ja ympäristöosaajat. He jättivät riskianalyysin puolitiehen.

Finnairin ympäristöviestintä onkin siis sisäistä viestintää. Käytetyt ympäristöasiantuntijat yrittävät strategiavastaavien tuella pestä selustaansa kun Finnairin strategian mahdolliseen epäonnistumiseen tulevaisuudessa haetaan talon sisällä syyllisiä.

Tuollainen syyttely ja kiistäminen on nimittäin valitettavan yleistä juuri sisäisessä viestinnässä ja johtamisessa. Finnairilla käytetään nyt ulkoisiakin kanavia saman asian välineinä. Olisihan se helppo sanoa syyttelijöille talon sisällä, että ”Emme me tehneet virhettä tai olleet väärässä, katsokaa vaikka mediakeskusteluakin, sielläkin pitkiä kaukolentoja pidetään ekologisesti ihan ookoo vaihtoehtona ja siksi mekin teimme niin strategiassa”.

Sääli Finnairia! Olisi hauska puolustaa suomalaista lentoyhtiötä. Mutta valitettavasti eettinen ajatusmaailma estää huonojen yritysten suosimisen ja puolustamisen.

Suomalaisen lentoyhtiön hengissä pitäminen ei ole itseisarvo. Sitä voi perustella vain Suomen sisäisen lentoliikenteen säilyttämisellä. Mutta valitettavasti Suomen sisäistä lentoliikennettä ei tarvitse säilyttää, koska maamme pieni koko ja hyvä maantiede ilman vuoristoja mahdollistaa koko maan palvelemisen hyvällä raideliikenteellä. Tosin VR:n pitäisi panostaa voimakkaammin kehitykseen.

Kuitenkin Finnair saisi siis vaikka mennä taantuman ja ilmastonmuutoksen pesuvesien mukana. Hyvä lentoyhtiö olisi ollut kiva säilyttää Suomessa, mutta huonoa ei. Joku muu yhtä huono tai todennäköisesti vähän parempi tulee kyllä paikkamaan puutteen ja tarjoamaan lentoja Helsinki-Vantaalta ulkomaille. Tai sitten on se vaihtoehto, että Finnair herää ja parantaa toimintaansa. Toivotaan!


Mikään ei voi olla mun syy

tiistai 27. tammikuu, 2009

Sain luettavakseni Ekonomi-lehdessä olleen Susanne Päivärinnan kolumnin ja keskustelimme siitä porukalla. Reaktiot vaihtelivat naurusta lähes itkuun ja lopulta kaikki olivat vain raivoissaan. Onko Susanne aivan pihalla? Hankkikaapa tuo lehti ja kolumni käsiinne.

Lyhyt yhteenveto kolumnista. Susanne oli tehnyt Helsingin Sanomien hiilijalanjälkilaskurin. Tulos ei miellyttänyt Susannea. Susanne sitten aika suorasanaisesti haukkuu tuon laskurin ja kaikki vastaavat laskurit. Ne kuulemma syyttävät viattomia ihan hyvin eläviä ihmisiä ilmastonmuutoksesta. Susannen mielestä ne ennemmin pahentavat ilmastonmuutosta, koska ne aina suututtavat ihmiset ja suuttuneet ihmiset eivät sitten motivoidu maailman parantamisesta ja ilmastotyöstä.

Mistä Susanne sitten suuttui? No kun Susanne sai niin huonon tuloksen lähinnä siksi, että hän asuu väljästi ja matkustaa ja lentää aika paljon. Susannen mukaan hän sai huonon tuloksen ”vain siksi”. Susannen olisi kuitenkin kuulunut saada hyvä tulos ja selkääntaputtelut koska hän jättää toisinaan naudanlihan syömättä ja käyttää varmaan energiansäästölamppujakin.

Mietitäänpä vastaavia tilanteita muualla. Vankilassa on varmaan paljon ihan turhaan rikollisiksi tuomittuja ihmisiä. He kun ovat tehneet ”vain tapon”.  He eivät kuitenkaan ole ajaneet vaarallisen suuria ylinopeuksia eivätkä ole harrastaneet myymälävarkauksia. Huumeitakaan he eivät käytä. Melkein käy sääliksi myös useita ”ainoastaan pahoinpitelyjä” lähibaarissa tehneitä ihmisiä. Heitä pidetään rikollisina vaikka he maksavat veroja ja käyvät töissä. Eivätkä hekään varasta. Eivätkä he yleensä edes pahoinpitele perheenjäseniään.  Sattuu vain joskus tulemaan pieniä pahoinpitelyjä humalassa viihteellä.

Susanne hyvä, sinua ei ole tuomittu turhaan. Lentomatkustaminen ja turhan väljä asuminen ovat suurimpia ilmastosyntejä ihan perustelluista syistä. Jos laskuri kertoi sinun elämäntapasi aiheuttavan 4 tai 5 kertaa liian paljon kasvihuonepäästöjä, niin se todellakin tarkoittaa sitä, että sinun elämäntapasi ihan oikeasti aiheuttaa moninkertaisesti liian paljon kasvihuonepäästöjä. Se todellakin tarkoittaa että olisi ihan oikeudenmukaista, jos hieman muuttaisit elämäntapojasi.

Elämäntapojen muuttaminen saattaa ihan oikeasti tarkoittaa niinkin radikaaleja muutoksia kuin lentomatkustamisen vähentämistä tai asuinväljyydestä edes hieman tinkimistä. Pelkkä pahanmakuisen naudanlihan vaihtaminen listalla paremmalta kuulostaneeseen kala- tai kanaruokaan ei ole todellinen elämäntapamuutos. Eikä pelkkä energiansäästölamppujen tai vähemmän kuluttavan jääkaappipakastimen ostaminen.

Suuttuminen on luonnollinen osa muutosvastarintaa. Ehkä meidän kaikkien pitäisi miettiä miten se suuttumisen voima saataisiin kanavoitua jotenkin muutoksen hyväksi. Susannen kolumnin ainoa hyvä anti on esimerkki siitä että suuttumus ei todellakaan ole ilmastonmuutostyölle hyväksi.


Älä ruoki lapsiasi

torstai 8. tammikuu, 2009

Mainostoimisto Bob on käynnistänyt yhdessä Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja useiden yritysten kanssa massiivisen ’Älä ruoki lamaa’ -kampanjan. Tuleepa kerralla selville Bobilaiste, Etlan ja kyseisten yritysten arvomaailma. Kyse on itsekkäästä oman edun tavoittelusta tulevien sukupolvien kustannuksella.

Kampanjatahot haluavat välttää taantuman ja palauttaa talouden kasvun. Muutama kysymys kampanjatahoille ja meille kaikille:

Uskotteko, että ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä tai raaka-ainepulasta selvitään jos talous aina vain kasvaa? Uskotteko, ettei pieni tuotannon ja kulutuksen väheneminen ole välttämätöntä ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä tai raaka-ainepulasta selviämiseksi?

Jos uskotte, että ikuinen kasvu on mahdollista, niin teillä on kotiläksyt lukematta. Ikuinen tuotannon ja talouden kasvu väistämättä ajaa ongelmiin joko ilmaston, energiantuotannon tai raaka-ainehankinnan. Paljon tutkittua tietoa ja virallisia ennusteita asiasta. Googlettakaa lisää, jotta heräätte unestanne.

Jos taas ymmärrätte, että taantuma joskus on välttämätön, niin miksi haluatte lykätä sitä?

Esim. ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ja nopeuttava ilmiö. Se tuotannon ja päästöjen leikkaus, jonka lama nyt toteuttaisi, ei saman suuruisena riitäkään enää 10 vuoden kuluttua. Silloin tarvittaisiin jo radikaalimpi tuotannon ja kulutuksen leikkaus. Sama pätee moneen muuhunkin ilmiöön.

Te siis haluatte vain sysätä taantuman pois itseltänne lapsillenne ja lapsenlapsillenne. ”Ostakaa nyt paljon, että MINÄ saan pitää työni ja Audini.”  ”Syöttäkää minua nyt mielummin kuin lapsiani 2020-luvulla.” Haluatte sulkea silmänne tulevaisuudelta ja painaa kaasua jyrkän kurvin lähestyessä. Onnea matkaan vaan!

Tärkeintä olisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuuden sukupolville olisi hyvät lähtökohdat omalle elämälleen. Tuo voi valitettavasti sisältää myös luopumisen omista kulutustottumuksista, omista tavaroista sekä oman tulotason ja elintason laskua. Moni ilmastonmuutokseen tai esim. peak oiliin tutustunut olisi tuohon valmis. Tämän kampanjan toteuttajat eivät.

Okei. Kampanjassa on toki upotettuna oikeitakin arvoja. Kampanjan ohjeet ovat:

  1. Osta kuin ennenkin.
  2. Älä vaihda halvempaan.
  3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.

Kohta 3 on ihan oikeaa asiaa ja oikeaa arvomaailmaa. Kohta 2 on myös kohtalainen. Mutta kohta 3 on kohta 3. Jokainen tietää, että tietoisuuteen menee vain kohta 1 ja ehkä jotenkin kohta 2. Ilmastonmuutosnäkökulman laittaminen mukaan kohdaksi nro 3 muistuttaa enemmän viherpesua kuin todellista huolen kantamista aiheesta.

Pitäisi siis saada vastakampanja ”Älä ruoki ilmastonmuutosta ja raaka-ainepulaa”. Kampanjan ohjeet olisivat:

  1. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.
  2. Älä vaihda halvempaan.
  3. Älä osta kuin ennenkin vaan hieman hillitymmin.

Eli melkein sama sisältä, mutta silti radikaali ero tulevien sukupolvien kannalta.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.