Kallis, kalliimpi, vuokrattu

Hintatietoisuus ja rahan laskeminen tuhoavat tämän planeetan. Rahan laskeminen ja hintojen vertaileminen nimittäin liittyvät aina suoraan uusien tuotteiden ostamiseen. Ne ovat keinoja, joiden avulla pyritään maksimoimaan ostettujen tuotteiden määrä. Mitä halvemmalla yhden tuotteen saa, sen useamman tuotteen voi ostaa. Hintavertailusta on samalla tullut ikään kuin yksi osa koko viihteeksi suoritettua ostamistapahtumaa. Lisäksi hintavertailuilla ja rahan säästämisellä perustellaan itselle uusia ostoksia.

Kun lopettaa hintavertailut, niin huomaamattaan vähentää ostamistakin. Kaikki kokonaisvaltaista ja viihdyttävää ostamisprosessia edes epäsuorasti ja salakavalasti tuhoavat keinot ovat tervetulleita. Yhtenä ensimmäisistä suosittelen hintavertailujen lopettamista ja kalliisiin tuotteisiin siirtymistä.

Nykyihmisen tulisi pyrkiä maksimoimaan rahan käyttö aina kun puhutaan fyysisistä tuotteista. Kun maksaa paljon niin ostaa vähemmän. Ja lisäksi yleensä ostaa parempaa ja kestävämpää.

Helsingin Sanomien Muotisivuilla oli lauantaina erinomainen juttu ja idea naisten käsilaukkuvuokraamoista. Mahtava palvelu! Käsilaukut ovat muotituotteita, joiden avulla omaa asukokonaisuutta saa piristettyä helposti. Mitkä useampaa laukkua käyttää, niin sitä monipuolisempi oma asuvalikoima on ilman koko karderoopin täyttämistä erilaisilla muotivaatteilla.

Mutta kuka haluaisi tuhota maapalloa ostamalla omaan kaappiinsa useita kymmeniä käsilaukkuja, vaikka kerraallaan tarvitsee vain muutamaa? Valitettavan moni.

Käsilaukkuvuokraamo poistaa kuitenkin koko ongelman käsilaukkujen ympäriltä. Voit vuokrata itsellesi hienoja käsilaukkuja viikokoksi, kuukaudeksi tai muuksi haluamaksesi ajaksi. Hyvät käsilaukut ovat kestäviä, joten vuokraamon käsilaukku on varmasti yhtä ehjä kuin omasta kaapistakin otettu. Käsilaukkuvuokraamon rinnalle haluan vyövuokraamon, hattuvuokraamon ja koruvuokraamon.

Parasta Hesarin artikkelin vuokraamoissa oli kuitenkin hintanäkökulma. Käsilaukkuvuokraamot näyttivät pitkää nenää kaikille pennosia laskeville perusshoppaajille. Hinnoittelu oli nimittäin sellaista, että yhden vuokrauksen hinnalla saa parhaimmillaan ostaa omaksi minkä tahansa H&M:n tai Mangon käsilaukun. Huippulaukut maksoivat pitkälti yli 1000 euroa/viikko.

Suomalainen saita perusshoppaaja pelästyy tuollaisia vuokrahintoja. Mutta nykyaikainen valistunut kuluttaja tajuaa, ettei rahoja tarvitse laskea ja vuokraa laukun koska tietää sen olevan ekologisempaa kuin laukkujen ostamisen omaan kaappiin pölyttymään. Nykyaikainen valistunut kuluttaja maksaa mielellään ‘liikaa’ kunhan tietää että raha tulee käytettyä ekologisesti ja vähentää uusien tuotteiden turhaa ostamista. Nostan hattua (ja heilautan laukkua) kaikille rohkeille käsilaukkuvuokraajille.

Tsekkaa jutussa mainitut käsilaukkuvuokraamot:

• Bag Borrow or Steal
• From bags to riches
• Fashion hire
• Kiss my bag
• Fnitter

Älä osta hybridiautoakaan

Eräs tuttavani kertoi joskus lukeneensa, että ikivanhalla autolla ajaminen on ympäristön kannalta kannattavampaa kuin auton hävittäminen ja uuden ostaminen sen tilalle. Ei haittaa vaikka auto kuluttaisi 15 litraa bensiiniä 100 km:llä, koska uuden valmistaminen ja kuljettaminen Suomeen tuottaisi päästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, joita ei pelkällä auton käytön aikaisella polttoainesäästöllä ja päästöjen pienemisellä kompensoida.

En usko tuota täysin kaikkien ääriesimerkkien osalta. Veikkaan, että 70-luvun jenkkikruiseri kannattaisi ympäristöä ja ilmastomuutosta ajateltaessa hävittää ja vaihtaa nopeasti uuteen jos auto on oltava.

Mutta uskon, että tavallisen 90-luvun euro- tai japsiauton auton pitäminen on todellakin aina ympäristöystävällisempää kuin uuteen vaihtaminen. Tuollainen alle 20 vuotta vanha ja melko varmasti alle 12 litraa kuluttava perusauto pitäisi hoitaa hyvin ja pitää liikenteessä mahdollisimman kauan. Mitä paremmin sitä hoidetaan, sen pidempään vältytään uuden auton valmistamiselta ja uuden valmistamisen sekä kuljettamisen ympäristöhaitoilta.

Uutta autoa ei siis saisi ostaa. Eikä ostamisesta ainakaan saisi tulla hyvä mieli sillä perusteella, että tuli ostettua ihan uusinta uutta edustava ‘vähän kuluttava’ diesel tai jopa 1. sukupolven hybridi. Yksityisautoilu on pahasta ja kaiken maailman hybridit vain lietsovat yksityisautoilua.

Lainavaatteissa

Olen vain muutaman kerran eläissäni kulkenut kavereilta lainatuissa vaatteissa. Kaikki kokemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia. Miten kavereiden ja puolituttujen välistä vaatteiden lainaamista saisi helpotettua?

Olen ymmärtänyt, että tytöillä homma jotenkuten toimii. Mutta me miehet taidamme olla tässä perinteisesti heikoilla.

Vaatteiden lainaaminen ei ole ykköstapa pelastaa palloa, mutta ainakin sen avulla saa väritettyä omaa arkea ja viikonloppua. Ainoa huono puoli vaatteiden lainaamisessa on, että yleensä ne joilta lainataan ovat vaatteiden suurostajia. Jos oma vaatekaappi on pieni ja viimeisistä trendeistä vanhentunut niin on aika turha toivoa, että sieltä kukaan mitään lainaisi. Vaateostokset ovat kuitenkin yleistettynä yksi tuhimpia materian kulutuksen muotoja. Vaateostoksiin liittyy aina lisäksi arvoja, jotka välillisesti tukevat kokonaisvaltaisesti materiankulutusta ja lyhytaikaisten trendien kehittymistä. Ja vaatteiden lainaamisen ytimessäkin ovat siis nuo negatiiviset trendsetterit.

Kaikesta kyseenalaisuudesta huolimatta uskon vaatteiden lainaamiseen. Kirpputoreihin en usko. Kaikki käytetyn tavaran kauppa on esiaste uuden tavaran ostamiselle. Aina kun joku myy vanhaa tavaraa niin tilalle tulee ainakin jollakin suhteella uudempaa tavaraa tai ihan uutta tavaraa. Kirpputoreille, huuto.netiin tai ebayhyn tavaran antaminen ‘kiertoon’ on vain omantunnon viherpesua ennen uuden tavaran ostamista. Kun sinä siis ostat jotain kirppailta, huuto.netistä tai ebaystä niin joku muu ostaa jotain Stockmannilta. Nykyaikaista luonnon kiertokulkua.

Lainaaminen taas perustuu siihen, että omistaja ei voi luopua tavarastaan. Tavaraan on silloin sitouduttava pitkäaikaisesti. Avatkaa vaatekaappinne toisillenne!

Miksi hieno Whatsmineisyours.com-palvelukin perustuu enemmän vanhan myymiseen kuin pelkkään vaihtamiseen ja lainaamiseen? Vaihtaisivat nimen tai periaatteensa!

Laatu on vastuullisuutta

Vaateketjujen vastuullisuudesta on tehty tänä vuonna suuri tutkimus, jonka eurooppalaiset kuluttajien etujärjestöt ovat yhdessä teettäneet. Tutkimustulokset pääsivät Suomessakin esim. Kuluttaja-lehteen. Tutkimus oli julkisuudeltaan aika suuri, mutta sen tekemiseen käytetty ajattelun määrä erittäin pieni.

Oma näkemykseni nykyajan vastuullisuuden näkökohdista on sellainen, että perinteisen yhteiskuntavastuun kolmijaon (ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu, taloudellinen vastuu) voisi korvata jaottelulla co2-päästöt, energiankulutus, muu ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu. Perinteisessä kolmikentässä pyrittiin usein tuomaan esille kaikkien osa-alueiden tasapuolisuutta. Minä taas nostaisin co2-päästöt ja energiankulutuksen selvästi muiden edelle koko 00-luvun loppuajaksi.

Vaateketjujen eettisyyttä tutkittaessa painotettiin erittäin voimakkaasti sosiaalista vastuuta (lapsityövoima, työolosuhteet,…). Ympäristövastuusta mukaan pääsi lähinnä raaka-ainenäkökulma ja ympäristövastuun raportointi. Miten tärkeä energiankulutus ja co2-päästöt huomioitiin? Ei mitenkään.

Minun näkökulmastani vaatteen tärkein ominaisuus on kesto. Kestävyyttä pitää löytyä sekä fyysistä kulutusta että visuaalisia ja kultuurillisia muotitrendejä ajatellen.

Julkistettu tutkimus liputti aika voimakkaasti H&M:n puolesta. Kakkoseksi pääsi Mango. Voiko enää suurempaa syntiä tehdä kuin antaa H&M:ää tukeville kuluttajille julkinen synninpäästö?

H&M on yksi isoja syyllisiä kertakäyttövaatetuksen läpimurtoon ja väkisin lanseerattuihin muoti-ilmiöihin ja niiden laajaan näkyvyyteen. H&M perustuu melkein kokonaan funktionaaliset tarpeet ylittävälle uusien tuotteiden ostamiselle. H&M on toki mukana ekomateriaalien käyttämisessä. Mutta se yrittää sielläkin saada vietyä läpi samoja kestämättömän kulutuksen periaatteitaan – eli osta enemmän, enemmän, enemmän, lisää ja lisää.

Onneksi vastuulliset kuluttajat ovat toistaiseksi olleet niin viisaita etteivät ole ostaneet paljoa H&M:n ekomallistojakaan vaikka niitä kuinka vastuullisina valintoina heille mainostettaisiinkin. Vieläkään kukaan ei liputa sen puolesta että H&M:n vaate kestäisi yli 10 pesua hyvälaatuisena.

Haluan kannustaa H&M:ää siinä, että ovat ottaneet sosiaalisen vastuun kysymyksiä sekä ympäristövastuun ja muun yhteiskuntavastuun läpinäkyvää raportointia tosissaan. Mutta kunpa joku saisi H&M:n ottamaan vielä koko konseptinsa kyseenalaistamisen ja vaatteiden laadun parantamisen yhtä vakavasti.

Moni suomalainen sanoo ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Sanat ja teot eivät kyllä täällä nyt kohtaa. H&M:n, Veljekset Keskisen, Claes Ohlssonin, Lidlin ja muiden menestys suomalaisen keskiluokan parissa todistaa, että Suomella on tosissaan varaa ja halua ostaa halpaa.

Ehkä ongelma on siinä ettei suomalainen ole enää köyhä. Huonolaatuisen roskan hysteerinen ostaminen erottaa selvästi nykykeskiluokkaisen suomalaisen köyhistä vanhemmistaan. Kumpa olisimme löytäneet jonkun muun keinon kuin järjettömän kertakäyttöostamisen osoittamaan varallisuuttamme, sukupolvikuiluamme ja kapinaa vanhempiamme vastaan.

Porakoneet ja muut vasarat

Hyvien vuokraamojen listaaminen jatkuu itsestäänselvällä: Cramo, eli entinen Rakentajan Konevuokraamo.

Pännii muutamien nykytuotteinen viimevuosien kehitys. Markkinoille on tullut niiden kohdalla erilaisia halpahalleja ja tuotteiden hinnat ovat laskeneet dramaattisesti. En usko laadun samalla parantuneen. Esimerkki tällaisista tuotteista ovat porakoneet. Akkuporakoneita, iskuporakoneita ja poravasaroita tulee vastaan kaikkialla: Hong Kong, Kodin Anttila, Biltema, Claes Ohlsson,…. Koneet maksavat vain muutamia kymppejä ja niitä myydään todella paljon, liian paljon.

Väitän, että keskimäärin kotiin ostetuttua porakonetta käytetään joka vuosi vähemmän aikaa kuin mitä koneen valmistamiseen on tehtaassa kulunut. Moni ylpeä tee-se-itse-perheenisä säilyttää oman maskuliinisuutensa huristelemalla porakonetta 3 kertaa vuodessa, joka kerta ehkä 3 minuutin ajan. Hyvällä säkällä porakone siis laulaa vuodessa 10 minuuttia.

Pitäisi lailla kieltää tuollaisten hienojen Aasiassa valmistettujen sähkölaitteiden polkumyyminen joka kotiin. Suomalaisten kaapeissa makaa jatkuvasti tuhansia porakoneita. Aasiassa muutama keskikokoinen tehdas puskee kasvihuonekaasuja taivaalle vain toimittaakseen niitä halpaporakoneita loppuihinkin suomalaisten kaappeihin pölyttymään.

Porakone kannattaa vuokrata. Vuokraporakoneella myös huomaa, että porakoneissa on enemmän eroja kuin vesissä. Vuokraporakone on aina sitä parasta ykköslaatua.

Ainakin Helsingissä Cramon ja sen kilpailijoiden rakennustarvikevuokraamoita löytyy todella monta. Metro- ja sporaverkoston sisälläkin on useita toimipisteitä. Porakoneen pääsee siis hakemaan vuokraamosta suunnilleen yhtä kätevästi kuin vinttikomeron pimeästä takanurkasta.

Rahaa et porakonetta vuokraamalla säästä. Mutta ei tän blogin muillakaan vinkeillä säästä rahaa vaan maapalloa. Maskuliinista energiaa vuokraamalla saa sillä jokainen vuokraamosta haettu kone saa halpahallikoneet tuntumaan muovisilta lastenleluilta.

Tsekkaa:

• Cramo
• Cramon vuokrattavat koneet 

Perhekommuuni

Aikaisemmin kaipasin lisää soluasumista nuorille opiskelijoille. Nyt kaipaisin lisää ’soluasumista’ eli kommuuneja oikeille aikuisillekin.

Muutama vuosi sitten kaveri kertoi hankkeesta, jossa kaverin kaverit olivat ostamassa isoa ja kallista kiinteistöä Helsingin keskustan läheltä. Kyseessä taisi olla toimistokäytössä ollut vanhan kivikerrostalon pohjakerros jollain rauhallisella sivukujalla. Siihen olisi sitten remontoitu asunnot kimpassa. Käyttöoikeuden muuttaminen olisi kuulemma onnistunut, koska mitään tarvetta säilyttää pohjakerros liiketilana tai toimistotilana ei tuolla hiljaisella sivukujalla ollut. Hanketta suunnitteli muutama lapsiperhe.

Idea oli hieno, mutta se kaatui johonkin. Kellään ei tainnut olla riittävästi intoa toteuttaa ajatusta käytännössä. Kyseessä taisi ennemmin olla muutaman arkkitehdin ajatusleikki. Siitä on vielä pitkä matka siihen, että oikeasti kerätään ihmisiltä satoja tuhansia euroja kiinteistökauppaa varten ja perustetaan asunto-osakeyhtiö ja laaditaan sille järkevät säännöt.

Mutta millainen olisi ollut nykyaikainen ydinkaupunkiin toteutettu urbaanien arkkitehtien suunnittelema perhekommuunitalo? Olisiko käytännössä päädytty remontoimaan jokaiselle oma tavallinen asunto ja yhteiset tilat olisi rajoittunut johonkin kerroskäytävään, varastotiloihin ja saunaan? Vai olisiko yhteisiä tiloja tullut enemmän? Minusta mikään ei estä sitä ettei esim. yhteiset keittiötilat toimisi lapsiperheillä.  Jääkaappeja, pakastimia, helloja ja mikroaaltouuneja vain tarvittaisiin vähän enemmän. Ei minulla ainakaan olisi mitään sitä vastaan, että syöminen tapahtuisi aina suuren ihmisjoukon keskellä. Tapahtuuhan niin ravintolassakin. Vastaavasti haluaisin useammin istua lukemassa olohuoneessa, jossa on 10 ihmistä eikä vain 2 tai 3 kuten yleensä.

Onkohan jossakin toteutettu tällaisia perheellisten kommuuneja? Mistä löytyisi kokemuksia?