Olen keskustellut viime aikoina useiden henkilöiden kanssa vaatteista ja vaatteiden lainaamisen teoreettisista haastaista ja mahdollisuuksista. Tulimme siihen tulokseen, että koko vaatedesignin on muututtava. Muuttamalla muutamia yksityiskohtia vaateteollisuus ja vaatesuunnittelijat voisivat nostaa itsensä kulutusjuhlan ykkösnimistä myös kestävän kehityksen ykkösnimiksi.
Tässä yhteenvetoa ja vinkkejä kaikille vaatesuunnittelijoille:
1. Ei yksivärisiä vaaleita vaatteita
Mikään ei ole huonompi vaate kuin kirkkaan valkoinen. Siinä näkyy kaikki tahrat. Jos laskisi erivärisille vaatteille suhdeluvun käyttötunnit/pesu, niin vaaleimmat värit häviäisivät. Samoin tietyt valkoisia ja keltaisia tummemmatkin kirkkaat värit kuten kirkkaan punainen ja kirkkaan vihreä. Niissä vaan näkyy tahrat helposti. Kisan voittaisivat tietysti erilaiset murretut sävyt.
Kaiken ei siis tarvitse olla harmaata tai ruskeaa, mutta jotain olisi tehtävä jotta vaatteiden turhien pesukertojen määrää saataisiin vähennettyä. Ja oikeasti pesukerroista iso osa on turhia. Kuinka moni katsoo ensin onko vaatteessa tahroja ja vasta sitten haistaa kainaloista? Moni vaate lentää pyykkikoriin tahran takia vaikkei se vielä hikinen saati oikeasti epähygieninen olisikaan.
2. Suosikaa kuvioita ja painokuoseja
Viime vuosina on t-paidoissa, collegeissa ja huppareissa ollut ns. allover-printtien muoti. Eli koko kangas on painettu täyteen pieniä värikkäitä painokuvia. Siinä oli tahramielessä hyvä muoti. Kaikista kankaista ei tarvitse tehdä camo-maastokuvioituja, mutta jollain tavalla pintaan on saatava elävyyttä niin ettei jokainen tahra erotu.
3. Reilunkaupan kankaat
Vaatehysterian on pakko loppua. Mutta samalla köyhemmissä maissa elää valtavasti ihmisiä puuvillan- ja muiden raaka-aineiden kasvatuksesta. Reilunkaupan kankaat vievät enemmän rahaa juuri kasvattajille. Mitä enemmän rahaa sitä vähemmän kangasraaka-ainetta on toimeentulon eteen myytävä. Laatu siis korvaa määrää ja määriä on vähennettävä.
4. Kestävyys
5. Kestävyys
6. Kestävyys
Miksi jokainen housu kuluu ensimmäisenä lahkeensuista, polvista tai pyllystä. Eikö suunnittelija muka tiennyt asiaa? No varmana tiesi, mutta jostain syytä päätti silti olla panostamatta asiaan kun tuotteesta olisi tullut muuten liian kallis tai ei ollut osaamista tehdä hyvännäköistä noi ongelmat kiertäen.
Uskotteko että nuo asiat ikinä muuttuvat muotiteollisuudessa? Vai oppivatko kuluttajat nopeammin sietämään likatahroja ja hieman hajonneita vaatteita? Ehkä joskus tulee päivä että toimistotyöntekijä tai kaupan myyjä ei saa kommentteja ja vihaisia katseita pitäessään tahraista paitaa tai lahkeista rispaantuneita housuja päällään.
Torstai 4. syyskuu, 2008 kello 3:50 pm |
[...] tietysti omaa pyykkäystoimintaansa ja myös vaatehankintaansa kannattaa miettiä. Kimppakiva-blogissa kirjoitettiin toukokuussa: “Kaiken ei siis tarvitse olla harmaata tai ruskeaa, mutta jotain olisi tehtävä [...]