Talouskriisin vaarat

Nyt alkaa olla tosi kyseessä rahoitusmarkkinoilla ja talouskasvun päättymisessä. UPM ja Stora Enso ilmoittivat yhteen ääneen tuotantolaitosten sulkemisesta ja heti perään alkoi pankkien kriisi Yhdysvalloissa.

Olen huolissani. Mutta en suinkaan talouden vaan ilmaston takia. Nämä kriisit ajavat niin helposti katseen pois olennaisista ilmastofaktoista ja niiden yhteydessä on helppoa saada julkisuuteen vaarallisia viestejä.

Mikä toimittajia vaivaa? Ilmasto unohtuu heti kun uutisen aihe ei suoraan otsikkotasolla ala ilmastonmuutoksella. UPM:n ja Stora Enson yhteydessä olisi voinut aina kertoa tuotannon vähentämisen ilmastovaikutuksista. Kukaan toimittaja ei sitä kertonut. Tuhannet co2-tonnit unohdettiin kun oli helpompi kertoa muutamien yksittäisten ihmisten tarinoista ja työttömyysuhasta.

Täällä oli annettu UPM:lle ja Stora Ensolle suoraan ohjeet asian hoitamisesta omalta osaltaan (vanha ohje tiedotteesta). Kumpikaan ei sitä käyttänyt ja paljastui siis etteivät Jouko Karvinen ja Jussi Pesonen lue Kimppakivaa. Sääli.

Vastaavasti Yhdysvaltojen taantumauutisointi olisi oivallinen tilaisuus kertoa siitä miten onnellisuus ei ole pitkään aikaan seurannut talouskasvua ja tämä taantuma menee siis läpi onnellisuuden olematta uhattuna. Mutta nyt taantumasta maalataan lehdissä taas sellaista pirua, että heikoimmat ovat valmiita aloittamaan hullun shoppailun ehkäistäkseen taantuman tulemisen. Kukaan ei tunnu muistavan sitä että talouskasvun ja tuotannon väkisin pystyssä pitäminen on pahinta mitä ilmastolle voidaan tehdä.

Miten sitten saadaan positiivinen sävy kaikkeen kirjoitteluun? Pitää taklata taantuman ja irtisanomisten heikoin lenkki. Se heikoin lenkki on työttömäksi joutuva ihminen. Arka asia ja liian herkullinen lööppityylinen uutisoitava medoille. Jotenkin pitäisi siis hoitaa tuo suru-uutisointi pois, jotta päästäisiin kirjoittamaan eri näkökulmasta.

Ympäristöjärjestö Dodo on puhunut paljon sankarikuluttajista. Sankarikuluttajat ovat uudenlaisia ekologisia kuluttajia. Sankarikuluttajasta voisi löytää ratkaisun tähän kaikkeen.

Nyt tarvitaan nimmittän Sankarityötön. Tuotantolaitosten sulkemisen tai talousmyllerryksen myötä työttämäksi joutunut henkilö, joka avoimesti kertoo päässeensä kaikesta yli ja olevansa nyt aikaisempaa onnellisempi. Joku joka kiittelisi johtajia sulkemisista ja konkursseista ja sanoisi niiden olevan työntekijöillekin ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Ja joka muistaisi mainita jutuissa myös omat arvionsa muutosten positiivisesta ilmastovaikutuksesta.

Nyt kaikki toimittajat etsimään Sankarityötöntä ja muutenkin kaivelemaan taantuman ja tuotantolaitosten sulkemisen päästöhyötyjä.

Ydinvoiman vanhentunut ydin

Jatketaan Vanhasen myötä alkaneiden vastinekirjoitusten sarjaa. Tällä kertaa pientä vastinetta Talouselämä-lehdessä julkaistulle Johannes Koroman tilitykselle ydinvoiman eduista ja kritiikistä ympäristöjärjestöille. Koroma ihmettelee, miksi ympäristöjärjestöt vastustavat edelleen ydinvoimaa.

Minulla on kysymys ydinvoiman kannattajille: Miksi kannatat ydinvoimaa? Mitkä ovat 3 ydinvoiman etua?

Ydinvoima on tosiaan ilmastonmuutoksen kannalta päästötöntä. Ja Koroma on oikeassa siinä, että viime kädessä ydinvoiman lisärakentamisen liittäminen yksiselitteisesti energiankäytön lisääntymiseen on epäoikeudenmukaista. Paremmassa maailmassa ydinvoimaakin voitaisiin käyttää ja rakentaa hiilivoiman tilalle ilman, että energiankulutus lisääntyisi ja kulutusta voitaisiin ydinvoimaloista huolimatta vähentääkin.

Ydinvoiman suurin ongelma on siinä, että parempiakin energiantuotantotapoja on olemassa. Tuulivoima, vesivoima, aurinkovoima, aaltovoima ja vastaavat ovat nimittäin yhtä päästöttömiä ilmastonmuutoksen kannalta. Sen lisäksi ne ovat muidenkin päästöjen osalta puhtaampia. Niistä ei synny edes ydinjätettä. Vaikka ydinjäte ei olisi edes vaikeaa, kallista käsitellä ja haitallista, niin silti tuo ero olisi olemassa ja se olisi joka tapauksessa ydinvoimalle jonkinlainen miinus vertailuissa.

Koroman ja hänen heimoveljiensä ajattelussa pahinta on kuitenkin vanhentunut ajattelu. Yksi vanhentunut ajattelutapa on kustannussäästölähtöisyys. Ydinvoiman puoltajilla aina kolmen tärkeimmän kriteerin joukkoon nousee ydinvoimaloiden rakentamisen kustannustehokkuus. Ydinvoimalla tietyn gigawattimäärän kapasiteetin rakentaminen on siis halvempaa kuin saman kapasiteetin rakentaminen tuulivoimalla ja muilla uusiutuvilla päästöttömillä voimalaitoksilla.

Valitettavasti tuo kustannusperustelu on jotenkin liian 80- tai 90-lukulainen. Koko markkinatalous on 80- ja 90-luvut jauhanut kustannustehokkuudesta ja toteuttanut sitä. Yritysten kilpailijoita suuremmat voitot ja tulokset ovat perustuneet paljolti kustannussäästöihin. Kustannukset ja kustannussäästöt olivat siis pitkään busineksen agendalla ykkösenä.

Kustannussäästöt mahdollistivat isot voitot kasvavilla markkinoilla. Markkinoiden kasvu turvasi selustan, eikä siihen tarvinnut paneutua. Voitiin siis keskittyä kustannuksiin ja ennenkaikkea voiton maksimointiin.

Mutta ajat muuttuvat. Ja ajat ovat jo muuttuneet. Markkinoiden kasvu ei ole ennallaan. Monet ympäristöjärjestöt ja vastuulliset kansalaiset hakevat sille jopa päätöstä.

Kun markkinat eivät kasva, ne ovat vaarassa kutistua. Markkinoita on silloin hyvä hieman tekohengittää. Rahaa on saatava liikkeelle. Rahaa on laitettava menemään, jotta toiminnan perusedellytykset säilyvät ennallaan. Kustannussäästö on silloin totaalisen väärä termi.

Tulevaisuudessa on edessä ehkä tilanne, jossa kustannusten maksimointi on jopa turvallista ja järkevää. Kustannuksia minimoimalla business aiheuttaisi itsemurhan. Kustannuksia maksimoimalla yritys leikkaa todella rankasti tulostaan, mutta samalla auttaa välillisesti itseään ja kaltaisiaan pysymään hengissä.

Tässä mielessä vertailukelpoisten vaihtoehtojen valinnassa tulisi nykyään valita se kalliimpi vaihtoehto. Jos siis ydinvoima ja päästöttömät, uusiutuvaa energianlähdettä käyttävät voimalat olisivat täysin samanlaisia, saattaisi vaaka nyky-ympäristössä kallistua kuitenkin tuulivoiman ja vastaavien kalliimpien investointien puoleen.

Ydinvoimaan on muullakin tavalla lyöty liian selvästi tuo 80-luvun ajattelun leima. Ydinvoima edustaa keskittämisen ja suuruuden ekonomian huippua. Se on aina jättimäinen, keskitetty megalaitos.

Kaikki 2000-luvun merkittävimmät innovaatiot ja menestystarinat perustuvat sen sijaan hajautettuun tuotantoon ja mahdollisimman pieniin tuotantoyksiköihin. Tuulivoima ja vastaavat edustavat hyvin pitkälle tuota hajautetun tuotannon mallia.

Ydinvoima on tavallaan ok. Mutta se on kuitenkin dinosaurus, jolla oli oma aikansa. Nyt aika on kuitenkin jo ajanut auttamatta sen ohi ja meille riittää kuvat näistä dinosauruksista ja niiden luista.

Tämä aika vaatii runsaan ja kalliin tuulivoimatuotannon kaltaisia ratkaisuja. Niiden kustannukset auttavat Suomen kansantaloutta epävakaina aikoina. Ja niiden avulla saadaan toteutettua hajautettua pientuotantoa, joka on niin monessa tapauksessa osoittautunut ylivoimaiseksi malliksi. Tuulivoima ja vastaavat ovat  luonteeltaan yhteisöllisiä. Voidaan siis olettaa, että ne tekevät ihmisiä muidenkin yhteisöllisten mallien tavoin hieman samanarvoisemmiksi ja onnellisemmiksi.

Jos joku haluaa haastaa tuulivoimaa ja vastaavia tuotantotapoja – ei kannata haastaa ydinvoiman avulla. Yrittäkää sen sijaan miettiä vieläkin pienimuotoisempia ja hajautetumpia energiantuotantomalleja. Niissä riittää ideoitavaa ja niiden avulla voimme jossain vaiheessa melko varmasti voittaa tuulivoimakin.

Vanhasen 5 virhettä

Matti Vanhanen tilitti Helsingin Sanomissa 7.9. omaa valheellista propagandaansa amerikkalaismallisista puutarhametropoleista. Kyseessä siis lähinnä yhden miehen piirrustuspöydällä syntynyt malli, jossa melkein jokainen pääkaupunkiseudun yli miljoonasta ihmisestä voisi asua omakotitalossa. Vanhasen mukaan tämä ei edes aiheuttaisi ilmastohaittoja tiivistä kaupunkiasumista enempää.

Ei voi kuin hämmästellä miten tuollaista tekstiä julkaistaan niin monessa paikassa lähes totuudelta kuulostavana. Tässä selkeimpiä Vanhasen vaarallisia virheitä:

1. Ihmiset haluavat omakotitaloihin

Vanhanen itsekin toteaa Hesarissa, että 40% ei halua. Ja tuo on vain Suomen keskiarvoluku. Jos katsotaan nuoria helsinkiläisiä, niin luku on jotain aivan muuta. Ja nuoret helsinkiläiset kuitenkin edustavat tulevaisuuden suomalaisia eri tavalla kuin 60%:n omakotihalukkaiden keskiarvoa dominoivat varttuneet maaseutuasukkaat. Jos siis haluaisi puhua tulevaisuuden Suomelle niin pitäisi sanoa että “ihmiset eivät halua omakotitaloihin”.

Lisäksi omakotitaloissa halutaan usein asua siksi, että historiassa on niin paljon huonoja kerrostalototeutuksia ja lähiötoteutuksia. Kerrostaloissa ja tiiviissä lähiöissä on kuitenkin erittäin paljon tilaa parannuksille ja laajalle yhteisöllisyydelle. Parannusten avulla nuo prosenttiluvut voitaisiin muuttaa kerrostalomyönteisemmiksi. Mutta tuota 40% osuutta, joka ei nytkään halua omakotitaloon ei saa muutettua omakotitalomyönteisemmäksi mitenkään.

Pitäisi olla helpompaa muuttaa Vanhanen tulevaisuuden kansalaisten näköiseksi kuin koko tulevaisuuden kansa Vanhasen näköiseksi. Mutta Vanhanen vaikuttaa sen verran jääräpäiseltä propagandassaan, että tuo yhden ihmisen sivistäminen ja asennemuokkaaminen voi osoittautua yllättävän haastavaksi.

2. Kauppa kävelymatkan päässä

Kun Vanhanen sanoo että puutarhametropolissa kauppa on kävelymatkan päässä, niin hän tarkoittaa vain ruokakauppoja. Pieni kävelyretki urbaanissa kaupungissa voisi paljastaa ettei urbaani nykyihminen halua asioida ruokakaupoissa. Urbaani nykyihminen asioi mieluummin kirjakaupoissa, kahviloissa, harrastusliikkeissä ja ravintoloissa. Vanhasen mallissa tuollainen elämästä nauttiminen on suljettu pois ja elämästä on tehty väkisin pelkkää ruokakauppaa tai omassa pihapiirissä kökkimistä.

3. Sähköauto pelastaa

Haloo Vanhanen!?! Sähköauto on tilapäinen ratkaisu päästöongelmiin. Sähköautolla on pienemmät päästöt kuin polttomoottoriautolla. Mutta päästöongelmaa suurempi kysymys onkin energia ja sen tietää jokainen asiaan perehtynyt. 10 miljardin ihmisen maapallossa energiaa tullaan tuijottamaan paljon tarkemmin kuin nyt tuijotetaan ilmastonmuutosta ja co2:ta.

Sähköauto vie yhtä paljon energiaa kuin polttomoottoriauto. Usein sähköauto vie energiaa enemmän johtuen polttomoottorin palamisen suhteellisen korkeasta hyötysuhteesta ja sähkön siirtotekniikan ja akkujen ja niiden lataamisen melko korkeista hävikeistä.

Laajan sähköautoilun varaan ei siis saisi rakentaa todellista tulevaisuutta. Todellisen tulevaisuuden tulee olla vapaampi koko yksityisautoilusta. Siis vapaampi kaikesta yksityisautoilusta, myös sähköautoilusta. Lähen päivittäinen yksityisautoilu on kaikissa muodoissaan liikaa energiaa vievää 10 miljardin ihmisen maapallolle.

Haluaisin nähdä Vanhaen puutarhametropolin toimivan ilman yksitysautoilua eli polkupyörien ja raideliikenteen varassa. Mahdoton ja liian kallis yhtälö.

4. Työpaikkoja lisää kehyskuntiin

Helsingin Sanomien mukaan pienten kuntien omavaraisuusaste työpaikoissa on noin 50 %. Vanhanen näkee ratkaisuna esim. lähikaupat ja muut pienetaajaamiin nousevat pienet uudet palvelut. Jos ollaan realistisia niin lähiruokakauppojen ja vastaavien avulla pienten kuntien työpaikkaomavaraisuus saadaan 50%:sta ehkä 60%:iin. Nyt kuitenkin tarvitaan ratkaisuja tyydyttämään kaikkien 100% työmatkalaisten ongelmia. 40% puutarha-asukkaista joutuisi Vanhasen mallissakin edelleen matkustamaan päivittäin pitkiä työmatkoja. Se tuskin on kenekään edun mukaista.

Vai onko Vanhasella jotain etätyöhön liittyviä valttikortteja hihassaan? Rankat veroalennukset yrityksille etätyön teettämisestä ja valtion tukemaa videoneuvotteluteknologiaa koteihin? Tuskin, mutta toivottavasti.

5. Talojen lämmitys biopolttoaineilla

Talojen lämmitys on yksityisautoiluakin suurempi energiasyöppö Suomessa. Ja tässäkin asiassa Vanhanen tuijottaa vain päästöjä eikä energiankulutusta. Omakotiasumine vie aina enemmän energiaa kuin vastaava tiiviimpi kerrostaloasuminen. Tuo on selkeä fakta. Jos siis tulevaisuuden tyyliin yritetään vähentää energian kokonaiskulutusta, niin Vanhasen mallilla tulee nopeasti seinä vastaan. Siinä mallissa energiankulutus säilyy suurena vaikka lämmityksen päästöjä saataisiinkin esim. uusilla polttoaineratkaisuille kuriin.

Yhteenveto: Vanhasen mallista ja tekstistä paistaa kaikkialta läpi tuo Nurmijärvi. Herätys pääministeri. Tulevaisuus rakennetaan muualla kuin Nurmijärvellä. Kun ollaan ratkaisemassa pääkaupunkiseudun tulevaisuutta niin mallia otetaan toisesta suunnasta. Mallia ei oteta edes Helsingistä vaan suuremmista metropoleista – Lontoosta, New Yorkista, Hong Kongista, Tokiosta, Riosta,… Ehdotan Vanhaselle pitkää ekskursiota todellisiin metropoleihin, jotta silmät avautuisivat tuon puutarhamallin täydelliselle mahdottomuudelle.

Toisaalta pitää muistaa, että Vanhanen on viimeiseen asti pesunkestävä poliitikko. Vaikka puutarhamalli on pitkällä tähtäimellä ilmastollinen ja energiankulutuksellinen ekokatastrooffi, niin nykysuomessa sen kannattajia on jopa 50% äänestäjistä. Vanhasen mallissa se riittää vaalivoittoon, joka lienee tärkeämpää kuin Suomen ja pääkaupunkiseudun tila vuonna 2030. Ei Vanhasta ole tähän mennessäkään valittu tehtäviinsä helsinkiläisten toimesta, eikä valita jatkossakaan. Vanhasen kannattajat on hajakeskitetty ihan muualle.

Meidän oma

Yhteisöllisen toiminnan äärimmäinen muoto lienee yhteisomistajuus. Kaiken järjen mukaan yhteisomistamisen pitäisi olla iso trendi. Se tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja ja on kaikilla rationaalisilla kriteereillä tarkasteltuna järkevää.

Nyt yhteisomistajuus toimii lähinnä City Car Clubin kautta henkilöautoissa. Tarkastellaan siis City Car Clubia jotta muillekin yhteisomistajuuden muodoille löytyisi menestysresteptit.

Tärkein kysymys perinteisesti on tavaran juridinen omistaja ja rahoittaja. City Car Clubin kohdalla tässä kohtaa mukaan astuu yritys. Yritys omistaa tuotteet ja rahoittaa niiden hankinnan.

Perinteisesti ajateltuna tuo yrityksen toimiminen rahoittajana on tärkeä asia. Perinteisesti kukaan ei ole ollut valmis laittamaan yli 10 000 euroa johonkin mitä ei itse jatkuvasti tarvitse. Mutta uskoisin tuon vaurastumisen ja asennemuutoksen myötä muuttuneen. Nyt suomalaiset kaupunkilaiset ovat niin vauraita, että 10 000 euron sijoitus vastuulliseen toimintaan suurella taloudellisella riskilläkin on mahdollista.  Varmasti siis löytäisi sopivan tapauksen yhteydessä useita perheitä tai ihmisiä, jotka voisivat sijoittaa tuhansia ja jopa kymppitonnin johonkin yhteishankintaan.

Juridisen omistajan merkitys on vastaava kuin rahoittajan merkitys. Perinteisesti jokainen, joka sijoitti johonkin tuotteeseen tuhansia euroja, halusti tuotteen omaan omistukseensa. Onneksi tai toivottavasti tuo minä-minä-minun-minun-aikakausi on loppumassa. Uskoisin siis, että nykyiaikainen vastuullinen henkilö voisi kyllä antaa tuhansia euroja hankintaan, joka jäisikin juridisesti jonkun muun omistukseen.

Tuohon rahoittaja-omistaja kuvioon tarvitaan kuitenkin joitain helppoja työkaluja, jotta yhteishankintoja päästäisiin tekemään nykyistä helpommin. Pitäisi olla valmiita helppoja määräaikaisia velkakirjapohjia, joilla varmistetaan, että rahaa tuotteeseen laittaneet saavat rahojaan takaisin jos tuotteen juridinen omistaja sekoaa, menehtyy tai muuten onnistuu tuhoamaan koko kalliin tuotteen. Tuollaisia hyvän tuntuisia sopimuspaperipohjia ja velkakirjapohjia pitäisi jotenkin suunnitella. Siinä olisi jollekin oikeustieteen opiskelijaporukalle hyvä ja hyödyllinen projekti!

City Car Clubin toinen menestystekijä on tuotteiden varausjärjestelmä. City Car Clubilla on hieno kalenteri, josta on helppoa tehdä varauksia ja varausjärjestelmä toimii. Onneksi tämä ongelma on ratkaistu kaikille. Ratkaisun nimi on internet.

Kun City Car Club aloitti niin tuollainen internetissä oleva varausjärjestelmä oli itsessään vielä arvokas ja harvinainen kilpailuetu. Mutta nykyään pystyy toimivan varaus- ja kalenterijärjestelmän pystyttämään melkein kuka tahansa vapaiden julkaisujärjestelmien ja niiden lisäkomponenttien päälle. Jokainen voi tarvittaessa rakentaa haluamalleen tuotteelle varausjärjestelmän. Tietysti tässäkin parhaista alustoista ja komponenteista olisi hyvä saada ohjeistusta. Eli sopiva projekti vastuullisille teekkareille tai nettinörteille.

Uskoisin että vaurastuminen, asennemuutos ja nettitekniikat yhdessä luovat hyvän pohjan uuden ajan yhteishankinnoille ja niiden toimivalle modernille hallinnoinnille. Nyt tarvittaisiin vain muutaman yksityisen tuttavaporukan toteuttamana hyvät malliesimerkit toimivasta nettipohjaisesta ja nykyaikaisesta yhteisomistamisesta. Onko vapaaehtoisia?