Yhteisöllisen toiminnan äärimmäinen muoto lienee yhteisomistajuus. Kaiken järjen mukaan yhteisomistamisen pitäisi olla iso trendi. Se tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja ja on kaikilla rationaalisilla kriteereillä tarkasteltuna järkevää.
Nyt yhteisomistajuus toimii lähinnä City Car Clubin kautta henkilöautoissa. Tarkastellaan siis City Car Clubia jotta muillekin yhteisomistajuuden muodoille löytyisi menestysresteptit.
Tärkein kysymys perinteisesti on tavaran juridinen omistaja ja rahoittaja. City Car Clubin kohdalla tässä kohtaa mukaan astuu yritys. Yritys omistaa tuotteet ja rahoittaa niiden hankinnan.
Perinteisesti ajateltuna tuo yrityksen toimiminen rahoittajana on tärkeä asia. Perinteisesti kukaan ei ole ollut valmis laittamaan yli 10 000 euroa johonkin mitä ei itse jatkuvasti tarvitse. Mutta uskoisin tuon vaurastumisen ja asennemuutoksen myötä muuttuneen. Nyt suomalaiset kaupunkilaiset ovat niin vauraita, että 10 000 euron sijoitus vastuulliseen toimintaan suurella taloudellisella riskilläkin on mahdollista. Varmasti siis löytäisi sopivan tapauksen yhteydessä useita perheitä tai ihmisiä, jotka voisivat sijoittaa tuhansia ja jopa kymppitonnin johonkin yhteishankintaan.
Juridisen omistajan merkitys on vastaava kuin rahoittajan merkitys. Perinteisesti jokainen, joka sijoitti johonkin tuotteeseen tuhansia euroja, halusti tuotteen omaan omistukseensa. Onneksi tai toivottavasti tuo minä-minä-minun-minun-aikakausi on loppumassa. Uskoisin siis, että nykyiaikainen vastuullinen henkilö voisi kyllä antaa tuhansia euroja hankintaan, joka jäisikin juridisesti jonkun muun omistukseen.
Tuohon rahoittaja-omistaja kuvioon tarvitaan kuitenkin joitain helppoja työkaluja, jotta yhteishankintoja päästäisiin tekemään nykyistä helpommin. Pitäisi olla valmiita helppoja määräaikaisia velkakirjapohjia, joilla varmistetaan, että rahaa tuotteeseen laittaneet saavat rahojaan takaisin jos tuotteen juridinen omistaja sekoaa, menehtyy tai muuten onnistuu tuhoamaan koko kalliin tuotteen. Tuollaisia hyvän tuntuisia sopimuspaperipohjia ja velkakirjapohjia pitäisi jotenkin suunnitella. Siinä olisi jollekin oikeustieteen opiskelijaporukalle hyvä ja hyödyllinen projekti!
City Car Clubin toinen menestystekijä on tuotteiden varausjärjestelmä. City Car Clubilla on hieno kalenteri, josta on helppoa tehdä varauksia ja varausjärjestelmä toimii. Onneksi tämä ongelma on ratkaistu kaikille. Ratkaisun nimi on internet.
Kun City Car Club aloitti niin tuollainen internetissä oleva varausjärjestelmä oli itsessään vielä arvokas ja harvinainen kilpailuetu. Mutta nykyään pystyy toimivan varaus- ja kalenterijärjestelmän pystyttämään melkein kuka tahansa vapaiden julkaisujärjestelmien ja niiden lisäkomponenttien päälle. Jokainen voi tarvittaessa rakentaa haluamalleen tuotteelle varausjärjestelmän. Tietysti tässäkin parhaista alustoista ja komponenteista olisi hyvä saada ohjeistusta. Eli sopiva projekti vastuullisille teekkareille tai nettinörteille.
Uskoisin että vaurastuminen, asennemuutos ja nettitekniikat yhdessä luovat hyvän pohjan uuden ajan yhteishankinnoille ja niiden toimivalle modernille hallinnoinnille. Nyt tarvittaisiin vain muutaman yksityisen tuttavaporukan toteuttamana hyvät malliesimerkit toimivasta nettipohjaisesta ja nykyaikaisesta yhteisomistamisesta. Onko vapaaehtoisia?
