Jatketaan Vanhasen myötä alkaneiden vastinekirjoitusten sarjaa. Tällä kertaa pientä vastinetta Talouselämä-lehdessä julkaistulle Johannes Koroman tilitykselle ydinvoiman eduista ja kritiikistä ympäristöjärjestöille. Koroma ihmettelee, miksi ympäristöjärjestöt vastustavat edelleen ydinvoimaa.
Minulla on kysymys ydinvoiman kannattajille: Miksi kannatat ydinvoimaa? Mitkä ovat 3 ydinvoiman etua?
Ydinvoima on tosiaan ilmastonmuutoksen kannalta päästötöntä. Ja Koroma on oikeassa siinä, että viime kädessä ydinvoiman lisärakentamisen liittäminen yksiselitteisesti energiankäytön lisääntymiseen on epäoikeudenmukaista. Paremmassa maailmassa ydinvoimaakin voitaisiin käyttää ja rakentaa hiilivoiman tilalle ilman, että energiankulutus lisääntyisi ja kulutusta voitaisiin ydinvoimaloista huolimatta vähentääkin.
Ydinvoiman suurin ongelma on siinä, että parempiakin energiantuotantotapoja on olemassa. Tuulivoima, vesivoima, aurinkovoima, aaltovoima ja vastaavat ovat nimittäin yhtä päästöttömiä ilmastonmuutoksen kannalta. Sen lisäksi ne ovat muidenkin päästöjen osalta puhtaampia. Niistä ei synny edes ydinjätettä. Vaikka ydinjäte ei olisi edes vaikeaa, kallista käsitellä ja haitallista, niin silti tuo ero olisi olemassa ja se olisi joka tapauksessa ydinvoimalle jonkinlainen miinus vertailuissa.
Koroman ja hänen heimoveljiensä ajattelussa pahinta on kuitenkin vanhentunut ajattelu. Yksi vanhentunut ajattelutapa on kustannussäästölähtöisyys. Ydinvoiman puoltajilla aina kolmen tärkeimmän kriteerin joukkoon nousee ydinvoimaloiden rakentamisen kustannustehokkuus. Ydinvoimalla tietyn gigawattimäärän kapasiteetin rakentaminen on siis halvempaa kuin saman kapasiteetin rakentaminen tuulivoimalla ja muilla uusiutuvilla päästöttömillä voimalaitoksilla.
Valitettavasti tuo kustannusperustelu on jotenkin liian 80- tai 90-lukulainen. Koko markkinatalous on 80- ja 90-luvut jauhanut kustannustehokkuudesta ja toteuttanut sitä. Yritysten kilpailijoita suuremmat voitot ja tulokset ovat perustuneet paljolti kustannussäästöihin. Kustannukset ja kustannussäästöt olivat siis pitkään busineksen agendalla ykkösenä.
Kustannussäästöt mahdollistivat isot voitot kasvavilla markkinoilla. Markkinoiden kasvu turvasi selustan, eikä siihen tarvinnut paneutua. Voitiin siis keskittyä kustannuksiin ja ennenkaikkea voiton maksimointiin.
Mutta ajat muuttuvat. Ja ajat ovat jo muuttuneet. Markkinoiden kasvu ei ole ennallaan. Monet ympäristöjärjestöt ja vastuulliset kansalaiset hakevat sille jopa päätöstä.
Kun markkinat eivät kasva, ne ovat vaarassa kutistua. Markkinoita on silloin hyvä hieman tekohengittää. Rahaa on saatava liikkeelle. Rahaa on laitettava menemään, jotta toiminnan perusedellytykset säilyvät ennallaan. Kustannussäästö on silloin totaalisen väärä termi.
Tulevaisuudessa on edessä ehkä tilanne, jossa kustannusten maksimointi on jopa turvallista ja järkevää. Kustannuksia minimoimalla business aiheuttaisi itsemurhan. Kustannuksia maksimoimalla yritys leikkaa todella rankasti tulostaan, mutta samalla auttaa välillisesti itseään ja kaltaisiaan pysymään hengissä.
Tässä mielessä vertailukelpoisten vaihtoehtojen valinnassa tulisi nykyään valita se kalliimpi vaihtoehto. Jos siis ydinvoima ja päästöttömät, uusiutuvaa energianlähdettä käyttävät voimalat olisivat täysin samanlaisia, saattaisi vaaka nyky-ympäristössä kallistua kuitenkin tuulivoiman ja vastaavien kalliimpien investointien puoleen.
Ydinvoimaan on muullakin tavalla lyöty liian selvästi tuo 80-luvun ajattelun leima. Ydinvoima edustaa keskittämisen ja suuruuden ekonomian huippua. Se on aina jättimäinen, keskitetty megalaitos.
Kaikki 2000-luvun merkittävimmät innovaatiot ja menestystarinat perustuvat sen sijaan hajautettuun tuotantoon ja mahdollisimman pieniin tuotantoyksiköihin. Tuulivoima ja vastaavat edustavat hyvin pitkälle tuota hajautetun tuotannon mallia.
Ydinvoima on tavallaan ok. Mutta se on kuitenkin dinosaurus, jolla oli oma aikansa. Nyt aika on kuitenkin jo ajanut auttamatta sen ohi ja meille riittää kuvat näistä dinosauruksista ja niiden luista.
Tämä aika vaatii runsaan ja kalliin tuulivoimatuotannon kaltaisia ratkaisuja. Niiden kustannukset auttavat Suomen kansantaloutta epävakaina aikoina. Ja niiden avulla saadaan toteutettua hajautettua pientuotantoa, joka on niin monessa tapauksessa osoittautunut ylivoimaiseksi malliksi. Tuulivoima ja vastaavat ovat luonteeltaan yhteisöllisiä. Voidaan siis olettaa, että ne tekevät ihmisiä muidenkin yhteisöllisten mallien tavoin hieman samanarvoisemmiksi ja onnellisemmiksi.
Jos joku haluaa haastaa tuulivoimaa ja vastaavia tuotantotapoja – ei kannata haastaa ydinvoiman avulla. Yrittäkää sen sijaan miettiä vieläkin pienimuotoisempia ja hajautetumpia energiantuotantomalleja. Niissä riittää ideoitavaa ja niiden avulla voimme jossain vaiheessa melko varmasti voittaa tuulivoimakin.
