Toimintaohje taantumaan

Jazmanautin seikkailut -blogissa oli hyvä yhteenveto ympärillä olevasta taantumakirjoittelusta ja sen hullunkurisuudesta.

Jos nyt kuitenkin haluat rypeä taantumaitsesäälissä niin tässä sinulle toimintaohje:

1. Mieti mitä olit ostamassa ja vastaa kysymykseen ‘Onko tämä ruoka, juoma, palvelua vai tavara?’

2. Jos olit ostamassa ruokaa, juomaa tai palvelua niin anna palaa vaan. Tai itse asiassa valitse vierestä vähän kalliimpi vaihtoehto.

3. Jos olit ostamassa tavaraa niin unohda koko juttu. Tai ainakin harkitse kolme kertaa ostoksen tarpeellisuus. Ja jos päätät ostaa tuotteen niin siirrä ostaminen huomiseen tai ensi viikkoon. Se on usein ihan järkevää.

Näillä ohjeilla selviät ‘taantumasta’. Tilastojen mukaan nimittäin ruoka ja palvelut vievät sen verran pienen osuuden tuoloistamme, että niihin pitäisi sinulla olla varaa ‘taantumassakin’.

Tavarat kuten vaatteet ja kulutuselektroniikka taas vievät niin paljon rahaa verrattuna ostosten merkitykseen, ettei sinulla välttämättä ole niihin varaa. Kaikkien ‘taantumapelkoisten’ ja ‘toimeentulopelkoisten’ kannattaa siis tehdä tämä vähennys.

Ja mikä parasta niin näiden ohjeiden avulla vain sinä et selviä taantumasta, vaan samalla maapallo selviää ekokotastrofeista ja luonnonvarojen loppumisesta. Ja itse asiassa lisääntynyt palvelujen kulutuksesi saattaa osaltaan auttaa siihen ettei sitä taantumaa sitten tulekaan.

Taantuma on siis oiva motivaatio palveluihin rajattuun törsäämiseen ja se on tunnetusti mukavaa!

Oisko ilmastonmuutos kiltti ja venais vähän?

Viimeksi pohdin ekologisiin valintoihin liittyvien asioiden vastareaktioita eli yksityisautoilun puolustamista ja kaupungistumisen vastustamista. Nyt on joissain vastareaktioissa siirrytty seuraavalla tasolle.

Osa eturivin poliitikoista on julkisesti vaatinut EU:n ilmastotavoitteiden helpottamista uhkaavan taloustaantuman vuoksi. Pieni talousnotkahdus ja seuraukset ovat tässä: Ilmastotavoitteista on luovuttava ja öljy on taas puskettu edulliseksi. Saatiin taas asiat poliitikoiden ja jääräpäiden toivomaan arvojärjestykseen. Ykkönen on oma rahapussi. Kakkonen on oma elintapa. Vasta kolmonen on ilmastonmuutos ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet.

Poliitikkojen logiikka on se, että ‘meillä ei ole varaa ilmastotavoitteiden toteuttamiseen’. Logiikan kääntöpuoli on väittämä ‘meillä on varaa helpottaa ilmastotavoitteita’. Mistä poliitikot ovat tuon keksineet? Kaikki yleisesti saatavilla oleva ilmastonmuutosta koskeva materiaali sanoo ettei asetetut tavoitteet ole ainakaan liian korkealla, vaan ne ovat lähempänä vaadittua minimitasoa kuin toivottua optimitasoa. Yleisen tiedon mukaan meillä ei siis todellakaan ole varaa helpottaa ilmastotavoitteita.

Kenellä siis on varaa helpottaa ilmastotavoitteita taloudellisen edun vuoksi? Ei ainakaan ‘meillä’, olettaen että ‘me’ sisältäisi vaikka tulevaisuuden eurooppalaisia. Ehkä siis sinulla poliitikko on henkilökohtaisesti siihen varaa? Sanokaa siis suoraan että ‘minulla itselläni on kyllä varaa helpottaa ilmastotavoitteita vaikka lapsillani ja muilla tulevilla sukupolvilla ei olekaan’.

Ilmastonmuutos ei lue Kauppalehteä tai seuraa pörssikursseja. Ilmastonmuutos ei seuraa edes bkt:ta ja sen heilahduksia. Ilmastonmuutos menee eteenpäin jatkuvasti kuin jyrä. Se ei ole kiltti ja odota meitä sen aikaa kun yritämme saada jotenkin pelastettua oman rahapussimme ja kulutusmahdollisuutemme. Ilmastonmuutos ei pidä edes kahvitaukoja odottaakseen kun te kiistelette epäolennaisuuksista saadaksenne ääniä kunnallis- tai eurovaaleissa.

Jos ilmastonmuutosta todella haluttaisiin edistää, niin ensimmäisenä pitäisi äänestysikäraja laskea 16 vuoteen ja lisäksi 12-16 vuotiaille järjestää koulun tai muun julkisen elimen organisoima valvottu ja rajattu äänestysmahdollisuus. Koululaisille ensin esim. puolueettomia luentoja ja tietoiskuja valituista asioista ja sen jälkeen yhteismitalliset kannanotot samoihin asioihin eri puolueilta.

Se etteivät oikeat tulevaisuuden kansalaiset ja ilmastonmuutoksen maksajat saa äänestä aiheuttaa nimittäin näköjään pahan virheen ilmastonmuutokseen liittyvässä politikoinnissa. Asialle on tehtävä jotain. Kuka siis nopeasti keksisi luotettavat käytännöt tuohon 12-16 vuotiaiden valvottuun ja rajattuun äänestämiseen?

Kaikki on mahdollista

Salamaryhmän vanhassa suomirapin tai suomireggaen klassikossa lauletaan “Kaikki on mahdollista, mikään ei ole mahdotonta”. Tuota moni suomalainen ei vieläkään usko.

Viime aikoina pääkaupunkiseudulla on ollut paljon hyvää liikehdintää – yksityisautoilun vastainen liike on vahva Kriittisine pyöräretkineen, Matti Vanhasen näkemykset pientaloilla toteutetusta pääkaupunkiseudusta tuomittiin, Osmo Soininvaara ja Megapolis2023-seminaarin vieraat ovat saaneet medianäkyvyyttä talouskasvua vastustavilla ja onnellisuutta korostavilla puheenvuoroilla,…

Vastareaktiot tuolle kaikelle ovat selvä asia. Tälläkin viikolla Helsingin Sanomien yleisönosastolta on saanut lukea närkästyneitä kommentteja yksityisautoilijoilta. Kaikessa tuossa ekologisen kehityksen vastustamisessa korostuu Suomessa yksi näkökulma: Kaikkia ei voi vaatia elämään ekologisesti ydinhelsinkiläisten tavoin ja on täysin luonnotonta sekä mahdotonta vaatia että joku luopuisi pientalostaan ja yksityisautoilustaan, koska siihen on kaikilla maaseutuasukkailla oltava oikeus. Kaikkia ei voi vaatia muuttamaan tai elämään pääkaupunkiseudulla, tai edes pääkaupunkiseudulla ja muissa merkittävimmissä kasvukeskuksissa.

Muutoksen vaatiminen on siis mahdotonta ja kun vaaditaan muutosta asumisessa ja autoilussa niin vaaditaan mahdottomia. Eipäs! Kaikki on mahdollista.

Tässä muutama fakta:

• Maailmassa on yli 5 miljoonan asukkaan suurkaupunkeja, joissa elää pääasiassa erittäin onnellisia ihmisiä. Onnellisempia kuin suomalaiset.
• Maailmassa on yli 5 miljoonan asukkaan suurkaupunkeja, joiden pinta-ala on pienempi kuin meidän pääkaupunkiseutumme.
• Maailmassa on yli 5 miljoonan asukkaan suurkaupunkeja, joissa on yksityisautoja moninkertaisesti vähemmän kuin Suomessa. Autoja on niissä jopa vähemmän kuin nykyisessä vain miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudussamme.

Ei siis ole mitenkään epärealistista kuvitella, että kaikki suomalaiset asuisivat pääkaupunkiseudulla. Se on aivan realistista ja mahdollista. Maailmalla on oikeita realistisia ja toimivia esikuvia. Saati se että kaikki suomalaiset olisi ‘hajakeskitetty’ Suur-Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Ouluun.

Lisää faktoja:

• Aasiassa on kaupunkikeskittymiä, joihin on muutamissa vuosissa muuttanut miljoonia ihmisiä.
• Aasiassa on muuttoliikkeitä, joiden seurauksena yhdessä vuodessa kaupunkeihin on muuttanut yli 5 miljoonaa ihmistä.

On siis ihan mahdollista, että koko Suomi muuttaisi pääkaupunkiseudulle alle 5 vuodessa. Se on aivan mahdollista ja maailmalla on esimerkkejä tuollaisen oikeasta toteutumisesta. Siihen verrattuna kaikkien siirtyminen alle 10 vuodessa ‘hajakeskitetysti’ Suur-Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Ouluun on todella yksinkertainen ja helppo asia.

Kaupungistumisen, muuttoliikkeen ja tiiviin asumisen vastustaminen on luonnollista ja tervettä. Mutta kun vastustatte, niin valitkaa järkevät argumentit. Muistakaa, että “mahdoton” tai “epärealistinen” eivät ole järkeviä argumentteja. Kaikki on mahdollista. Aivan kaikki.