Sekoilevat toimitukset

Muutamia viikkoja sitten kehuin Talouselämä-lehteä erinomaisesta ilmastonmuutosartikkelista, jossa suoraan puututtiin myös tavarakulutuksen merkitykseen ja tavarakulutuksen vähentämisen tarpeellisuuteen.

Nyt sama lehti veti sitten pohjanoteerauksen. Lehti nosti etusivuille asti nostoja lyhyestä jutusta, jonka teema oli ‘jokaisen on ostettava nyt enemmän’. Lehden mukaan jokaisen suomalaisen on ostettava lähiaikoina monella tuhannella eurolla enemmän jotta taloustaantuma saadaan estettyä. Missä on Talouselämän moraali?

Julkisuudessa on ollut paljon asiantuntijaarvioita taloustaantuman ja ilmastonmuutoksen merkityksestä.  Kaikkien arvoiden mukaan taloustaantuma on mitätön pikkujuttu, jonka korjaaminen maksaa kaikilla keinoilla suhteellisen vähän. Ja valmiita malleja taloustaantuman korjaamiseen on olemassa. Samojen arvioiden mukaan ilmastonmuutos on moninkertaisesti tärkeämpi asia. Se vaatii kokonaisvaltaisia täysin uudenlaisia ratkaisumalleja. Talouselämä kuitenkin haluaa uhrata ilmaston taloustaantuman edessä.

Kehoitus rahan käyttämiseen ei olisi ollut mikään virhe. Mutta kun lehti kehoittaa käyttämään rahat erilaisten kulutustavaroiden ostamiseen – elektroniikka, sisustusta, muotivaatteita,… Lehden vinkeissä ei tainnut olla yhtäkään tuotetta jonka raaka-aineet ja tuotanto olisi lähialueelta. Taloustaantumaa lähdettiin paikkaamaan ostamalla entistä enemmän Aasiassa valmistettuja kulutustavaroita.

Talouselämän olisi pitänyt listata vinkkejä palveluista. Kunnon lista luksustason lähialueen erikoishotelleja, parhaita ravintoloita, kylpylöitä, terveyspalveluja, liikuntapalveluja,… Kyllä saman rahan olisi saanut niihinkin käytettyä.

Talouselämän esimerkki kuvaa koko lehdistön nykyongelmaa. Toimittajat ja erityisesti päätoimittajat ovat avainasemassa ilmastonmuutoksessa ja kulutuskulttuurin oikaisemisessa aikaisempaa kestävämmäksi. Nyt tuota asiaa ei ole omaksuttu. Lehtien linja on todella hukassa.

Jokainen lehti yrittää kirjoittaa erillisiä artikkeleita joissa on ilmastonmuutoksen tai kestävän kulutuksen näkökulma. Nuo erilliset artikkelit saadaan onnistuneesti puristettua. Mutta kaikki muu jää huonoon kuntoon. Kaikissa muissa perusjutuissa saatetaan kertoa todella kestämättömistä kultustavoista ja ihannoida niitä. Lehdessä voi siis olla rinnakkain juttu ympäristöystävällisestä kierrätysmuodista ja Aasiaan matkustamisesta. Tai juttu ympäristöystävällisestä kapunkiasumisesta ja ruokajuttu jossa valmistetaan jotain liharuokaa.

Toisaalta ei käyt kateeksi toimittajia. He ovat ajautuneet työhön, jonka merkitys tällaisessa asiassa on valtava. Harva heistä on halunnut tietoisesti tällaiseen vastuulliseen portinvartijan ja opettajan tehtävään. Mutta nyt kun he ovat siihen kuitenkin ajautuneet, niin vaadimme heiltä myös tuon vastuullisen tehtävän johdonmukaista toteuttamista.

Ainutlaatuinen 2010-luku, osa 2/3

Älä osta mitään vuosikymmen

Edellisessä kirjoituksessa jo todettiin, että ilmastotavoitteiden ja arjen muuttamispaineen suhteen 2010-luku tulee olemaan ainutlaatuinen. Tämä korostuu kulutuksessa ja tavarakulutuksessa.

Pelkkä älyttömän kulutuksen vähentämistarve ei vielä tekisi 2010-luvusta poikkeuksellista. Kyllähän tavarakulutuksen vähentämisestä länsimaissa on puhuttu jo pidempään ja 2000-luvulla saatu käytännön esimerkkejäkin asiasta. 2010-luvulla kyse ei ole kuitenkaan pelkästään asenteista ja kuluttamisen vastaisen liikkeen läpilyönnistä. 2010-luvulla kyse on myös rationaalisuudesta eli maalaisjärjestä ja teknologiasta.

Teknologia tukee 2010-luvulla ostamattomuutta. Vihreä tekniikka on vielä täysin kehityskaarensa alkumetreillä. Yritysten panoksetkin vihreään tekniikkaan ovat vielä äärimmäisen pieniä tulevaan verrattuna. Tämä vaikuttaa myös siihen, että lopputulokset ja innovaatiotkin ovat melko vaatimattomia.

2010-luvulla vihreä tekniikka kuitenkin lähtee lentoon. Kehityspanokset lisääntyvät ja osaaminen kasvaa. Lopputuloksena syntyy uusia innovaatioita ja tuotteiden vihreys lisääntyy huimaa vauhtia. 2010-luku on vihreälle tekniikalle kuin 1980-2000 luvut tietotekniikalle.

Mitä tuo sitten merkitsee?

Tekniikka kehittyy 2010-luvulla niin kovaa vauhtia, että jokainen laite myös teknisesti vanhenee äärimmäisen nopeasti. Esim. kulutuselektroniikan ja kodinkoneiden suhteellinen energiankulutus puolittuu muutaman vuoden välein. Samat tehot ja sama laite siis kuluttaa muutamaa vuotta myöhemmin vain puolet siitä energiasta, mitä se nyt kuluttaa. Osta laite vuonna 2012, niin jo vuonna 2014 tai 2015 saisit saman puolta pienemmillä sähkölaskuilla.

Tietotekniikassa tuollainen vastaava nopea kehitys ei vaikuttanut mihinkään. Koneita myytiin kuin häkää ja itse asiassa kehitys vain lyhensi koneiden käyttöaikoja ja lisäsi koneiden myyntiä ja valmistamista. Mutta sama ei tapahtu 2010-luvulla muulle tekniikalle.

2010-luvulla jokainen kuluttaja on oppinut miettimään ostoksensa hiilijalanjäljen. Hiilijalanjäljen jakautuminen valmistuksen, käytön ja loppukierrätyksen välillä ymmärretään silloin. 2010-luvulla hajonneen kodinkoneen käyttäjä totetaan harkitsemansa ostoksen hiilijalanjäljeksi esim.:

• 100 yksikköä valmistuksesta ja
• 200 yksikköä käytöstä/vuosi

Vanhalle epäkuntoon menneelle koneelle voisi tehdä huollon, jonka jälkeen sitä voisi vielä käyttää esim. vaikutuksilla:

• 20 yksikköä huoltamisesta
• 300 yksikköä käytöstä/vuosi

4 vuoden kuluttua voisi nopean kehityksen myötä varmasti ostaa koneen, jonka kuorma olisi vain esim.:

• 75 yksikköä valmistuksesta ja
• 80 yksikköä käytöstä/vuosi

Kun asiaa tarkastelee 10 vuoden säteellä niin välitön ostaminen aiheuttaisi kuormitusta 2100 yksikköä (100 valmistuksesta ja 2000 käytöstä).

Ostaminen vasta 4 vuoden kuluttua toisi kuormitusta 122o yksikköä vanhalla koneella (20 huollosta ja 1200 käytöstä) ja 555 yksikköä tulevalla koneella. Eli yhteenäkin alle 1800 yksikköä ja huomattavasti vähemmän kuin välittömästi nopeasti kehittyvän konetyypin hankkimisella.

Vastaavia laskelmia varmasti opitaan tekemään ja julkaisemaan. Jossain vaiheessa siis opitaan siihen että usein kannattaa kaikin keinoin lykätä ostosta 3-5 vuotta koska ostettava teknologia kehittyy ympäristöarvoiltaan niin nopeasti.

Vaikka pitkän tähtäimen laskelmat energiankulutuksessa ja muissa ilmastovaikutuksissa vaikuttavat nyt turhilta, niin 2010-luvulla niillä on merkitystä. Energianhinnan kohoaminen johtaa siihen ettei kyse ole pelkästä viherpiiperryksestä vaan euroina konkretisoituvasta tulevaisuuden sähkölaskujen miettimisestä. “Jos jätän nyt ostamatta ja vain huollan vanhan, niin säästän satoja euroja tulevaisuudessa.”

Tämä kaikki johtaa 2010-luvulla kiinnostavaan retron ja hightechin rinnakkaiseloon. Kun usein korjataan vanhoja tavaroita niin retro ilmiöt ja retromuodit varmasti lisääntyvät. Hienoja eivät silloin ole vain retrovaatteet vaan myös erilaiset laitteet ja koneet.

Samaan aikaan tulee kaikille kuitenkin tilanteita, joissa ei enää voi lykätä ostamista vaan ostos on tehtävä heti. Ja nopeasta teknologiakehityksestä huolimatta kaikki ostattavat tuotteet ovat nykyiseen verrattuna jo hightechiä ja ympäristöystävällisiä.

Kaduilla ja kodeissa onkin 2010-luvulla rinnakkain uusinta teknologiauutuutta ja vanhaa retroa. Niiden yhteiselo on varmasti yksi 2010-luvun erikoispiirteistä. Sillä 2020-luvulla on varmasti päästy jo vihreässä teknologiassa tasolle, joka mahdollistaa kulutuksen lisäämisen ilman maapallon nopeaa ja suoraa tuhoamista. Silloin voidaan siis osittain siirtyä 2010-luvun ympäristölähtöisestä laskelmoinnista takaisin kohti 1990- ja 2000-lukujen runsaampaa ja muista arvoista lähtevää kulutusta. Mutta 2010-luvulla tuollaista kultusta ja ostamista ei voi kuin muistella.