Uusia ideoita taantumatalkoisiin

Kuluttajille syötetään joka suunnasta Älä ruoki lamaa -viestejä. Teema on aina sama, eli osta kamaa ettei tule lamaa. Tuon viestin kestämättömyys on täällä ja muualla todettu moneen kertaan.

Taantuman kohdalla muna-kana-ongelma ei ole niin vaikeasti ratkaistava kuin voisi kuvitella. Oikeasti taantuma lähtee syvenemään yrityksistä, ei kuluttajista. Taantuma pysyy hallinnassa niin kauan kun yrityksen minimoivat irtisanomisia. Kun irtisanomiset alkavat niin kontrolli menetetään ja taantuma alkaa syventyä.

Julkinen talous ei elä kvartaalitaloudessa. Siksi julkinen talous puhuu jopa investointien lisäämisestä tässä tilanteessa. Tajutaan että nyt tehdyt tappiot voidaan saada takaisin jo muutamien vuosien kuluttua jos toimitaan oikein.

Yritykset elävät liikaa kvartaalitaloudessa. Nyt ei voida tehdä tappiota vaikka se voisi monen vuoden tähtäimellä jopa kannattaa. Taantuman kohdalla olisi siis ensisijaisen tärkeää päästä mediassa ja keskustelussa eroon kvartaalitalouden lyhyen tähtäimen tarkastelusta. Tuohon muutokseen pitäisi juuri nyt lähteä kaikkien talouslehtien. Mitä talouslehdet edellä, sitä sanomalehdet perässä. Ja sanomalehtien muuttaessa yritysten talouteen liittyvää kirjoitteluaan voisivat sijoittajat ja lopulta yrityksetkin uskoa että tuo pidemmän tähtäimen ajattelu ja investoinnin nyt voisivat kannattaa.

Suurin ongelma liittyy kuitenkin yritysten kustannusrakenteeseen. Nopeiten vaikuttava merkittävä kustannuserä ovat henkilöstökustannukset. Irtisanomiset ja lomautukset alentavat kustannuksia tuntuvasti ja heti. Kaikki muut kustannuserät ovat hidasvaikutteisia. Niissä säästötoimenpiteet alkavat tuntua vasta noin 12 kuukauden viiveellä.

Yritykset kaipaavat lisämotivaatiota tuon 12 kuukauden sietämisessä. Nyt tarvittaisiin uudenlainen tempaus, joka motivoisi yrityksiä.

Toivottavasti joku tajuaa väntää energiakustannuksista tuollaisen tempauksen. Energiakustannukset ovat nykyään kaikilla toimialoilla yllättävän suuri kustannuserä. Jopa palvelualoilla ja toimistotyössä lämmitys, ilmastointi ja sähköt ovat todella suuri kustannuserä.

Energiakustannuksia olisi kaikilla yrityksillä mahdollista leikata 10-30% nopeillakin toimenpiteillä. Nopea tarkoittaa tässä tosin tuota 12 kuukauden viivettä. Ensin nimittäin tarvitaan erilaisia hyvien konsulttien tekemiä energiakatselmuksia. Sen jälkeen pieniä investointeja ja työtä energiakatselmuksen ehdottamien muutosten toteuttamiseksi. Tuossa menee nopeasti yli 1/2 vuotta. Ja energiankulutuslukujen pienentymisen tuntuvaa näkymistä saa senkin jälkeen odottaa vielä 1/2 vuotta.

Nyt tarvitaan pilottiyritys, joka rohkeasti ilmoittaisi tarvitsevansa vaikeassa tilanteessa kustannussäästöjä ja toteuttavansa sen vuoksi energiansäästöhankkeen. Samassa yhteydessä yritys voisi ilmoittaa, että hanke työllistää X henkilöä, joten toistaiseksi yritys ei ryhdy henkilöstövähennyksiin.

Ensimmäisen malliyrityksen jälkeen olisi aineksia varsinaiseen kampanjaan, jossa monet yritykset ilmoittaisivat taantuman vuoksi suuntaavansa seuraavan 12 kuukauden aikana henkilötyötä, rahaa ja jopa uusia rekrytointeja energiansäästöhankkeisiin.

Mitkä olisivat kampanja seuraukset?

Yrityksillä olisi vaikea 12 kuukautta, mutta sen jälkeen tulevina vuosina kustannussäästöt alkaisivat tuntua. Monet laskelmat osoittavat, että energiakatselmusten ja energiansäästöinvestointien takaisinmaksuaika on vain muutamia vuosia.

Imagohyödyt yrityksille olisivat tuntuvia. Kampanja varmasti keräisi positiivista julkisuutta.

Sitten vain kaikki suunnittelemaan tuollaista kampanjaa ja painostamaan ensimmäisiä yrityksiä sen toteuttamiseen. Energiakustannusten pienentämisessä on tulevaisuutta!

Egotrippi

Finnair jatkaa omaa linjaansa ilmasto- ja ympäristökysymyksissä. Syytellään, kielletään ja vähätellään. Kannattaa lukea Finnairin blogin uusin kirjoitus aiheesta.

Muutama asia hämmästyttää. Ne osoittavat laajempaa ymmärtämättömyyttä palvelukehityksestä, kuluttajabusineksesta, mediasta ja yhteiskunnasta.

Ensimmäiseksi. Finnairin mukaan matkustamisen ympäristöasioista ei saisi puhua medioissa näin paljoa, koska Matkamessujen yhteydessä julkaistussa tutkimuksessa ympäristöasiat eivät olleet matkoja ostavien kuluttajien päätöskriteereissä korkealla sijalla.

Eli Finnairin mielestä median pitää nostaa alalta vain asioita, jotka ovat nyt ostajien mielestä tärkeitä ostokriteerejä. Mihin tuo johtaisi muilla aloilla? Tietysti pelkkään hintavertailujen tekemiseen. Kuka jaksaisi lukea pelkkiä tuotteiden hintavertailuja? Ei kukaan, media ei niillä pärjäisi ja menestyisi.

Median pitää siis kirjoittaa siitä mitä ihmiset haluavat lukea. Sitä Finnair vähättelee. Ihmiset haluavat lukea sellaisistakin asioista, jotka eivät ole käytännössä juuri nyt tärkeitä, mutta joilla on iso henkinen merkitys esim. pitkällä tähtäimellä. Ihmiset haluavat sen vuoksi lukea paljon trendeistä ja tulevaisuudesta. Muotijutukin kertovat tulevasta muodista, eivät viime sesongin myydyimmistä vaatekappaleista. Finnairkin muuten kertoo omissa lehdissään uusista eksoottisista matkakohteista, eikä suinkaan aina niistä listasuosikeista. Mutta Finnairin lehtien toimitus onkin ulkoistettu jollekin, joka ymmärtää asian!

Toinen merkittävä asia on median vastuullisuus. Medioiden kohdalla vastuullisuus merkitsee myös kuluttajien opastamista ja valistamista. Jokainen vastuullinen media on myös koko kansan koulu-tv. Median on kirjoitettava asioista, joidena avulla voidaan esim. pelastaa maailmaa. Finnairin mielestä mediat eivät siis saisi olla vastuullisia kun ei Finnairkaan haluaisi olla.

Yleensä yritykset ovat tyytyväisiä, jos media nostaa heille tärkeitä marginaaliasioita esiin. Yleensä yritykset valittavat, jos media aina vaan jauhaa niistä vanhentuneista yleisimmistä aiheista. Finnair sanoo ympäristöasioiden olevan itselleen ja matkateollisuudelle tärkeitä. Miksi sitten Finnair ei osaa iloita siitä, että media osaa kirjoittaa heille tärkeästä marginaaliasiasta?

Finnairin kuuluisi siis olla erittäin tyytyväinen kaikesta tästä kirjoittelusta ja keskustelusta. Näin toimivan kaikki muut toimialat.

Ihan oikeasti. Jos Finnair olisi millään tasolla ajantasalla ja vahvoilla tässä matkailun ympäristöasiassa, niin näin tapahtuisi. Finnairin mediakritiikki on vain todistus oikeasta pelosta. Asiat eivät voi olla Finnairilla kunnossa kun niistä aina halutaan vaiettavan.

Sitten toinen hämmästyksen aihe. Vähättelu ja muiden syyttely. “Yksi teollisuudenala ei tätä maailmaa kaada eikä pelasta” tai “Tiesitkö muuten, että sementtiteollisuus tuottaa 5% maailman CO2 päästöistä? … Lentäminen tuntuu 2%  CO2 päästöillään olevan se iso paha susi, sementistä ei ole kukaan kuullutkaan.”

Kun ajatellaan retoriikka ja viestintää, niin vähättely ja muiden syyttely ovat huonoja keinoja. Tarkastelkaa Obaman retoriikkaa. Finnairhan muistuttaa tässä vähättelyssä ja syyttelyssä hyvin paljon nuorempaa Bushia. Finnairin kannattaisi miettiä uudelleen tuo viestinnällinen tyyli ja kärki. Haluatteko 2010-luvulle mentäessä tulla muistetuiksi Bushin tavoin vai menestyä Obaman tavoin?

Emme siis tässä jaksa edes ottaa kantaa siihen, että tuo 2% on ympäristöjärjestöjen mielestä valheellinen ja ympäristöjärjestön kuuntelemisen taas tulisi olla vastuullisessa toiminnassa tärkeää. Tai siihen että lentämisen 2% syntyy pienen maginaaliväestön luksustoiminnasta ja sementin 5% koko maailmankansan välttämättömästä talonrakennustoiminnasta. Toinen riippuu väestönkasvusta ja mahdoton korjata, toinen riippuu vain luksuselintavoista ja on ihan mahdollinen korjata. Syvemmälle tuohon juupas-eipäs-keskusteluun saavat mennä muut blogit.

Mutta tuo huono argumentaatio ja retoriikka on itsessään jo rikos. Finnair nimeää lentolakkoilun ‘egotripiksi’ ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia. Samalla ei tajuta, että itse asiassahan kaikki lomalentäminen on nimenomaan egotrippailua. Kaukana ei ole koskaan pakko lomailla. Lähellä lomailleet kehuvat aina lomiaan erittäin onnistuneiksi. Ihmiselle loma on niin hieno asia että siitä nautitaan missä tahansa. Kukaan ei koskaan loman jälkeen valita lomaansa, oltiin sitten lähellä tai kaukomailla. Kauas mennään siis vain ja ainoastaan egon vuoksi. Rationaalisia perusteita ei ole ollenkaan, ei edes niitä pieniä lentolakkoilun ekologisuuteen verrattavia.

Huonossa viestinnässä tapahtuu usein juuri näin. Kun syytellään muita niin vahingossa annetaan itse muille valmiina juuri oikea ase vastahyökkäykseen. Esim. tällä kertaa Finnair antoi kaikille itse temin ‘egotrippi’ käytettäväksi kaukomatkailusta. Kiitos!

Miksi Finnair ei halliste median logiikkaa, retoriikkaa ja viestintää? Miksi Finnair syyllistyy ympäristöasioissa aina tähän huonolaatuiseen viestintään?

Syy on pintaa syvemmällä. Finnair on syvällä suossa. Kaikki Finnairin viestintä muistuttaa loppuhetken henkiinjäämiskamppailua.

Miksi Finnair on syvällä suossa? Onko ollut strategisesti oikea valinta pienen suomalaisen lentoyhtiön lähteä voimakkaalle kasvustrategialle isoja vastaan pelkkien Aasian reittien varassa? Mitä ajateltiin kun kasvua pelkkien Aasian reittien varassa haettiin? Ollaanko valinnan riskeihin ja uhkiin nyt heräämässä?

Kun kysyt Finnairilta “Onko kaukolennot ympäristöystävällisiä?” niin kuulija alkaa alitajuntaisesti vastata kysymykseen “Onko Aasian-kasvustrategianne kestävällä pohjalla”. Ei ihme että vastaus menee selittelyksi. Olisi helppo myöntää yksittäisiä yleisiä ympäristöongelmia, mutta väärän startegian myöntäminen on ihan eri juttu.

Porukalla veikkasimme, että Aasian reittien riskianalyysi tehtiin huonosti. Ilmastonmuutosta, ympäristöystävällistä ostokäyttäytymistä ja kaukomatkustamisen epäekologisuutta ei huomioitu Aasian lentoliikenteen riskeinä! Nyt nuo riskit ovat vaarassa lähivuosina realistoitua ja vastuussa on Finnairin käyttämät strategia- ja ympäristöosaajat. He jättivät riskianalyysin puolitiehen.

Finnairin ympäristöviestintä onkin siis sisäistä viestintää. Käytetyt ympäristöasiantuntijat yrittävät strategiavastaavien tuella pestä selustaansa kun Finnairin strategian mahdolliseen epäonnistumiseen tulevaisuudessa haetaan talon sisällä syyllisiä.

Tuollainen syyttely ja kiistäminen on nimittäin valitettavan yleistä juuri sisäisessä viestinnässä ja johtamisessa. Finnairilla käytetään nyt ulkoisiakin kanavia saman asian välineinä. Olisihan se helppo sanoa syyttelijöille talon sisällä, että “Emme me tehneet virhettä tai olleet väärässä, katsokaa vaikka mediakeskusteluakin, sielläkin pitkiä kaukolentoja pidetään ekologisesti ihan ookoo vaihtoehtona ja siksi mekin teimme niin strategiassa”.

Sääli Finnairia! Olisi hauska puolustaa suomalaista lentoyhtiötä. Mutta valitettavasti eettinen ajatusmaailma estää huonojen yritysten suosimisen ja puolustamisen.

Suomalaisen lentoyhtiön hengissä pitäminen ei ole itseisarvo. Sitä voi perustella vain Suomen sisäisen lentoliikenteen säilyttämisellä. Mutta valitettavasti Suomen sisäistä lentoliikennettä ei tarvitse säilyttää, koska maamme pieni koko ja hyvä maantiede ilman vuoristoja mahdollistaa koko maan palvelemisen hyvällä raideliikenteellä. Tosin VR:n pitäisi panostaa voimakkaammin kehitykseen.

Kuitenkin Finnair saisi siis vaikka mennä taantuman ja ilmastonmuutoksen pesuvesien mukana. Hyvä lentoyhtiö olisi ollut kiva säilyttää Suomessa, mutta huonoa ei. Joku muu yhtä huono tai todennäköisesti vähän parempi tulee kyllä paikkamaan puutteen ja tarjoamaan lentoja Helsinki-Vantaalta ulkomaille. Tai sitten on se vaihtoehto, että Finnair herää ja parantaa toimintaansa. Toivotaan!