Ainutlaatuinen 2010-luku, osa 3/3

Tämä on viimeinen luotaus kohta alkavaan 2010-lukuun. Ensimäisessä kirjoituksissa on todettu vuosikymmenen olevan ilmapiiriltä haastava,  jopa masentava, ja kaipaavan siksi uudenlaisia yhteisöllisiä piristyksi. Toisessa kirjoituksessa todettiin ihmisten oppivan ostosten pitkän tähtäimen ympäristövaikutusten laskemisen ja samalla oppivan ostosten lykkäämisen tulevaisuuteen 3-5 vuoden päähän.

Tekemisen vuosikymmen

2000-luvun alku ja jo pidempikin aika on ollut tekemisen ja osaamisen aikaa. Ihmiset arvostavat osaajia ja myös tekijöitä kuten käsityöläisiä, urheilijoita ja taiteilijoita. Toistaiseksi tuo osaamisen arvostaminen on ollut lähes yhtä suurta kuin tekijöiden arvostus. 2010-luvulla tilanne muuttuu.

Tietotekniikka muutti teollisuuden ja teollisuustyön. Samalla se vei tuotantotekemisen arvostuksen. Tehtaassa töissä oleminen ei enää statusta tuonut. Nyt tietotekniikka on alkanut muuttaa toimistotyötä ja palvelualaa. Tietotekniikka hoitaa jo paljon toimistotyötäkin ja hioo palveluja ja palveluprosesseja. Tuo tulee väistämättä johtamaan laskevaan työllisyyteen perinteisissä paljon työllistäneissä konttorihommissa. Ja kun työllisyys laskee, niin laskee arvostuskin. Oletko toimistotöissä? Jos haluat olla arvostettu, niin on syytä alkaa miettiä uran vaihtoa!

Vapaa-ajan trendeissä tekemisen ja tekemiseen liittyvän osaamisen arvostus on jo tuttua nuorille sukupolville. Lautailulajit, tee se itse muoti,… Kaikki korostaa tekemistä, fyysistä taito-osaamista ja fyysisiä taitavia huippusuorituksia. Tuo maailma on kohta kaikille tuttua.

Kädentaitojen ja tekemisen arvostusta nostaa eniten kirjaosaamisen ja teoriaosaamisen arvostuksen lasku. Työpaikkojen väheneminen toimistotöistä ei siis nosta kädentöiden arvostusta suoraan. Mutta kun toimistotöihin liittyvän kirjaosaamisen ja teoriaosaamisen arvostus laskee, niin se tuntuu tekemisosaamisen arvostuksen suhteellisena nousuna.

Tuo muutos tulee olemaan yllättävän suuri. Ja tuo muutos luo taas sukupolvikuilun. Nykyiset keski-ikäiset ovat oppineet halveksumaan suurten ikäluokkien ja heidän edeltäjiensä kädentaitoja ja tekemistä. Käsityöammatit ja tehdastyö ovat lähes kirosanoja keski-ikäisille insinööreille, opettejille, lääkäreille, juristeille ja myyntijohtajille. Vastaavasti heidän osaamisensa on kirosana tuleville nuorille aikuisille. Ei ole siis vanhempien ja lasten väliset keskustelut nykyistä helpompia tulevaisuudessakaan!

Tekeminen ja kädentaidot ovat luonnollisia vahvuuksia epävarmassa taloudessa. Jos osaat tehdä jotain itse, pystyt itse tuottamaan jotain myytävää. Ja myymään voi oppia oikeasti kuka vaan. Näin ollen jokaisella itsenäisellä osaajalla on avaimet myydä itseään ja saada rahaa. Mutta jos osaat vain ajatella ja myydä, niin olet muiden armoilla. Sinun on saatava muilta jotain mitä voit sitten myydä.

2010-luvulla itse tekeminen, kädentaidot ja fyysinen osaaminen edustavat riippumattomuutta ja itsenäisyyyttä. Samalla ne ovat tapoja kommunikoida muutosta ja sukupolvikuilua. Nuo taas ovat perinteisesti hyvä menestysreseptejä. Minkään ei pitäisi estää itse tekemisen ja tekemisosaamisen voittokulkua 2010-luvulla.

Samalla itse tekeminen mahdollistaa entistä paremman paikallisen tuotannon ja lähialue-elämän. Lisäksi se parantaa kulttuuria ja viihdettä, jotka ovat tärkeitä epävarmoissa olosuhteissa. Tämä kaikki siis tukee myös ekologista kehitystä ja sekin varmasti osaltaan kääntyy tämän muutoksen eduksi.

“Au” sanoo Ilmasto Ollilasta

Shellin hallituksen jäsen ja suomalaisille Nokian johtajana paremmin tunnettu Jorma Ollila kertoi Helsingin Sanomissa näkemyksiään öljyteollisuudesta ja ympäristöasioista.  Ollila kertoo hämmästyneensä Shellin ympäristöosaamisesta vastuullisuuteen kuuluvasta vuorovaikutuksesta esim. järjestöjen kanssa. Koko juttu onkin otsikoitu ‘”Vau” sanoi Ollila Shellistä’.

Jutun anti on ihan hyvää ja on kiva, että Jorma Ollila on oppinut Shellin avulla paljon ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta. Mutta silti jutussa luotu positiivinen kuva Shellistä ja öljyteollisuudesta menee vähän yli. Radikaaleimpia ovat Ollilan arviot öljyn tulevaisuuden käyttömääristä.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että öljyä kuluu vuonna 20 vuoden päästä 106 miljoonaa barrelia päivässä. Se olisi 25% nykyistä enemmän. Ollilan arvion mukaan öljyä ei kulu niin paljoa. Ollila kieltäytyy antamasta mitään lukuja, mutta todennäköisesti Ollila arvioi, että öljyä kuluu tulevaisuudessa vain 15 – 20% nykyistä enemmän.

IEA:n mukaan öljynkulutusta voi pienentää öljyn saatavuus. IEA:n mukaan öljyä ei saada tuotettua kuin 95 miljoonaa barrelia päivässä. Silloin öljynkulutuksen kasvu jäisi 12 %:iin.

Jorma Ollila taas kertoo suurena ilouutisena, että aivan varmasti pystytään jollain keinoilla tuottamaan tarvittava öljy vielä 20 vuoden päästä. Nyt siis käännetään positiiviseksi se, että öljynkulutusta voidaan kasvattaa hyvin 15-20% nykyisestä.

Mitä tuo merkitsisi ilmastolle. Öljyn poltosta aiheutuvia päästöjä pitäisi 20 vuodessa vähentää reilustu yli 20%. Ja nyt puhutaan siis kokonaispäästöistä, ei suhteellisista päästöistä.

Jos polttotekniikka olisi nykyisen kaltaista, niin Ollilan toivoma 20%:n lisäys öljynkulutuksessa lisäisi päästöjä 20%. Miten tuo vähennys sitten toteutettaisiin?

Ollilan tausta on Nokiassa, kuten koko Suomenkin. Ollila siis varmasti uskoo teknologiaan. Teknologia siis pelastaa. Mutta millainen teknologia tuohon tarvitaan.

Jotta 20 %:n lisäyksestä huolimatta öljy tuottaisi 20% vähemmän päästöjä, niin jokaisen poltetun litran pitäisi tuottaa 35 % nykyistä vähemmän päästöjä.

Jokaisen auton polttaman litran pitäisi siis kohta tuottaa 35 % vähemmän co2-päästöjä kuin nyt. Tuohon on vaikea päästä. Nyt tuo kehitys on lähes jäissä. Autoteollisuuden ainoa keksintö lähivuosina on ollut laskea autokohtaista polttoaineenkulutusta. Autojen co2 päästöt ovatkin laskeneet yli 200 g/km lukemista jopa 100 g/km lukuihin. Mutta aina kun polttoainetta on palanut, niin päästöt ovat säilyneet suunnilleen samoina. Tuo kaikki on tapahtunut siis ensisijaisesti ajoneuvokohtaista kulutusta pienentämällä. Kun ennen paloi 10 litraa 100 km:lla, niin nyt palaa vain 6 litraa 100 km:lla. Ollilan visiossa se ei riitä, vaan tuo 6 litraakin on poltettava vielä 35% tehokkaamin ja puhtaammin kuin nyt.

Jorma Ollila siis lykkää kaiken vastuun polttomoottorien suunnittelijoille. Shell saa Ollilan mukaan tuottaa öljyä niin paljon kuin vain pystyy ja se on vain hyvä uutinen. Ei ole Shellin vika jos maapallo sitten kärähtää! Se onkin polttomoottorivalmistajien vika kun eivät saaneetkaan vähennettyä jokaisen poltetun litran päästöjä tuota 35 %ia!

Shell oli varmaan hyvä koulu vastuullisuudessa. Mutta toivottavasti Ollila vielä tajuaa, että lisääkin opittavaa olisi. Tuollainen oman toiminnan tuijottaminen ja isomman vastuun sysääminen muille toimialoille ei ole oikein. Vastuullinen öljy-yhtiö pyrkisi sopeuttamaan oman toimintansa ja kansalaisten ja talouden toiminnan järkevämmälle öljynkulutuksen tasolle. Vastuullinen öljy-yhtiö olisi sanonut, että me kyllä pystymme auttamaan maapalloa selviämään tulevaisuudessakin alle 90 miljoonalla barrelilla päivässä.