Paha paha Suomikesä

Kesä alkaa olla ohi ja on aika katsoa mitä kesän aikana tuli opittua.

Kesän aikana näki enteistä selvemmin sen miten epäolennaisiin asioihin ilmastonmuutoskeskustelu painottuu. Lehdissä näkee vain pintapuolisia aiheita kuten polttoaineen hintaa, autoteollisuuden viherpesupropagandaa ja vähän kasvissyöntiä.

Miksi autoasiaa ratkaistaan näin selvästi pelkkää teknologiaa säätämällä? Autoilun pahimmalta synniltä kuulostaa tällä hetkellä autoilu vanhalla saastuttavalla autolla. Miksi jonkun joka ajaa vuodessa alle 10 000 km isolla klassikkokatumaasturilla pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa ja samaan aikaan jonkun Nurmijärveltä Espoossa tai Helsingissä päivittäin töissä käyvän annetaan olla iloinen siitä että hän ajaakin vuosittaisen yli 30 000 kilometriään uudella “ekoautolla”.

Siispä pitää täälläkin sanoa selvällä suomenkielellä tämä asia: Autoilun ongelmana on ajaminen, ei autot.

Ajaminen kuluttaa aina energiaa. Se kuluttaa energiaa vaikka ajettaisiin sähköautolla.

Ilmastonmuutoksen kannalta ei riitä hyppinen energiamuotojen välillä (bensiini, diesel, sähkö, maakassu,…). Ilmastonmuutoksen kannalta energiankulutuksen kaikissa muodoissaan on laskettava radikaalisti.

Energiankulutuksen on laskettava radikaalisti ainakin seuraavat 20 vuotta. Muuten ollaan pulassa. Vasta 20 vuoden päästä on järkevää katsoa ympärille ja miettiä paljonko energiaa silloin pystytään tuottamaan täysin puhtaasti (vesi-, tuuli-, aalto-, aurinkovoima ja vastaavat). 20 vuoden päästä voidaan toivottavasti olla tilanteessa, jossa enegiantuotanto on niin puhdasta että energiankulutusta voidaan jopa alkaa uudestaan kasvattamaan.

Mutta 20 vuotta on niin pitkä aika, että autoiluun liittyvä valheellinen ekopesu energianmuotojen välillä hyppisellä on vaarallista.

Miksi autoilua yritetään väkisin pelastaa autoja ja tekniikkaa tuijottamalla? Kuka on vastuussa? Hallitus? Vanhanen? Autoteollisuus? Öljyteollisuus? Bush?

Ja kuka olisi se joka vihdoinkin laajemmin käynnistäisi kritiikin ja keskustelun itse ajamisen ongelmallisuudesta ja tarpeesta itse ajamisen lopettamiseen ja äärimmäisen radikaaliin laskemiseen.

Katsoin kerran ikkunasta ulos. Näin arviolta 20 metrin leveydeltä autotietä, 5 metrin leveydeltä kävelytietä ja 2 metrin leveydeltä pyöräkaistaa. Kenen sillä 20 metrin leveisellä luxusosuudella pitäisi sinun mielestäsi kulkea? Auton, pyörän vai jalankulkijan? Kenen pitäisi jatkossa ahtaa itsensä 5 metrin tai 2 metrin osuuteen?

Talvihauskaa

Kun sää kylmenee, niin kannattaa suunnata entistä enemmän ulos. Talviulkoilu, talviretkeily, hiihtäminen ja laskettelu ovat ainutlaatuisia ja globaalisti tarkasteltuna hienoja eksoottisia mahdollisuuksia.

Nyt on siis aika suunnitella ulkotekemistä talviviikonlopuille ja talvilomalle. Tässä on hienoa se, että kerrankin on mahdollista hyödyntää erinomaista vuokraamoa. Ei tarvitse kalliiden harrastusvälineiden ostamisella tuhota muuten ekologista vapaa-ajan aktiviteettia.

Suomen Ladun ulkoilukeskukset vuokraavat kattavasti hyviä ja laadukkaita välineitä. Suomen Ladun ulkoilukeskusten välineillä saa lisäväriä ulkoiluun niin Etelä-Suomessa, Lapissa kuin vaikka Alpeillakin. Ja valikoimissa on joitain paljon kysyttyjä perinteisen Suomen Ladun toiminnan ulkopuolisiakin tarvikkeita kuten lumivyörypiippareita.

Suomen Ladun ulkoilukeskusten vuokraamovalikoima löytyy kunkin ulkoilukeskuksen esittelusivujen takaa. Ulkoilukeskusten esittelysivuille pääset tästä:

• Suomen Ladun ulkoilukeskukset

Ekologisesti organisoituneet jupit

Olen monessa kirjoituksessa miettinyt vuokraamisen merkitystä turhan tavarankulutuksen vähentämisessä. Helposti vuokraamista tulee ajateltua urbaanien ekonuorten näkökulmista ja silloin vuokraamotarjonta tuntuu aika vähäiseltä. Mutta enemmän merkitystä olisi sillä, miten vuokraaminen toimii siinä peruskansassa, joka ei ekologisuudelle ja ilmastonmuutokselle muuten paljoa painoarvoa anna. Kiinnostavaa on se, että heidän keskuudessaan vuokraustoiminta onkin usein paremmin organisoitua ja toimivampaa kuin ekonuorten keskuudessa.

Olen yrittänyt selvittää mahdollisimman paljon erilaisia harrastuksia, joita voisi melko aktiivisestikin harrastaa ostamatta itselleen uusia harrastusvälineitä ja käyttämällä mahdollisimman paljon vuokravälineitä. Tuntuu siltä, että tuo vuokraaminen on saatu toimivaksi käytännöksi ensisijaisesti ns. juppilajeissa. Hyviä vuokraamoja on helppo löytää laskettelukeskuksista, tenniskentiltä, squaskentiltä ja golfkentiltä. Iso hatunnosto niille!

Laskettelijoissa on suuri joukko harrastajia, jotka vuokraavat välineet melkein aina. Joskus laskettelutoiminnan alkumetreillä vuokraajat olivat aina alottelijoita ja vuokravälineiden huono laatu takasi etteivät muut vuokraamoon tulisikaan. Mutta nykyään vuokraamojen välinevalikoima on erinomainen. Moni vuokraaja onkin tänä päivänä mukavuudenhaluinen aktiiviharrastaja eikä aloittelija. Vuokraamoja käyttävä aktiiviharrastaja ei viitsi kantaa omia painavia suksia mukana matkoillaan, kun periltä laskettelukeskuksesta saa vuokrattua niin hyviä suksia. He eivät edes laske tuleeko vuokraaminen loppujen lopuksi halvaksi vai kalliiksi. He vuokraavat joka tapauksessa, koska se on helppoa, vaivatonta ja tuo lisähauskuutta harrastukseen. Niinhän meidän kaikkien pitäisi toimia, eli ensisijaisesti vuokrata harrastusvälineitä vaikka se tulisikin hieman kalliimmaksi kuin omien ostaminen.

Ilmeisesti tuo laskettelukeskuksista tuttu vuokravälineiden tason nousu ja vuokraustoiminnan parantuminen on tapahtunut myös tennis-, squash- ja golfkentillä. Niilläkin vuokrataan nykyään niin laadukkaita välineitä, että vuokraväline ei automaattisesti johda huonoon tulokseen pelissä. Päinvastoin, moni voi joutua tosi kovaan peliin ottamaan vuokravälineen oman välineen tilalle, ettei ainakaan jää välineestä kiinni.

Miksi harrastusvälineiden vuokraaminen toimii juuri näissä juppiharrastuksissa? Syy on varmaan rahassa. Nämä ovat perinteisesti rahaa vaativia rahakkaiden harrastuksia. Tuolla joukolla on jo pitkään ollut mahdollisuus tehdä taloudellisesti kannattamattomia tekoja, esim. vuokrata aktiivisesti välineitä omaksi ostamisen tilalla. Kerrankin liika raha on johtanut johonkin ekologisestikin järkevään toimintaan.

Mutta miten tuota aktiivista laadukkaiden harrastusvälineiden vuokraamista saataisiin levitettyä muihin harrastuksiin? En usko, että raha tai sen vähäinen määrä olisi enää este missään muussakaan lajissa.

Ja onko jollain kokemuksia joistain hyvistä vuokraamoista muiden kuin noiden juppilajien kohdalta?

Halvin mahdollinen vuokraesine

Usein esineiden vuokraaminen kohdistuu lomamatkoille. Matkakohteessa vuokrataan ashuinhuoneet, auto ja mahdollisesti harrastusvälineitä. Kaikkea isoa ja kallista saa periltä vuokrattua eikä niitä voisi Suomesta lomakohteeseen kuljettaakaan.

Olimme jonkin aikaa sitten lomalla. Äsken maksoin vapaaehtoiset lentomaksutkin, eli loma on enää lämmin muisto. Lomalla totesin, että joskus olisi kiva pystyä vuokraamaan jotain tosi pientä ja halpaa. Meidän matkakohteessa oli lämpimiä hiekkarantoja ja mukana pikkulapsi. Hiekkalinnan rakennusvälineiksi käyvien lapioiden ja ämpärien hankkimiselta ei siis voinut tai osannut välttyä. Ja kyllä noita lapioita ja ämpäreitä kaupoista myytiinkin. Melkein jatkuvasti joku turistiperhe kantoi kaupasta ulos upouutta muovikasaa.

Arvatkaa mitä tapahtuu liian usein matkalla ostetulle lasten hiekkarantamuovikasalle? Niitä näkyy roskiksien lähellä, rannoilla, parkkipaikoilla ja vielä lentokentälläkin hylättyinä. Halpaa muovia kohdellaan kuin kesäkissoja. Sillä erolla, ettei mikään järjestö niitä pelasta, vaan ne pysyvät heitteillä ja dumpataan jossain vaiheessa kaatopaikalle.

Mistä tämä johtuu? Muovilelut hiekkarannalle ovat niin halpoja ja isoja, ettei niitä viitsi ottaa kotoa mukaan lomamatkalle. ‘Ei nää oikein mahdu matkalaukkuun, ja periltä saa hienommat muutamalla kympillä’, kuuluu monessa perheessä pakkauksen yhteydessä. Samasta syystä ne dumpataan perillä. ‘Ei näitä jaksa raahata, kotona on melkein samanlaiset, eikä nää maksanut kun reilun kympin.’

Jos joku perustaisi vuokraamon lasten hiekkalapioille ja hiekkaämpäreille, niin konkurssi olisi taattu. Erilaisine järjestely- ja pyörityskuluineen viikon vuokraus tulisi maksamaan esim. 8 euroa. Sen hintaiseksi tulee helposti halvinkin mahdollinen vuokraesine. Vieressä kauppias myisi uutta settiä omaksi 10 eurolla. Perusturisti päätyisi takuuvarmasti ostamaan uuden. Emme ole valmiita ajattelemaan ympäristönäkökulmia ja jakamista ellei sillä säästä isoja rahoja. Muutaman euron tähden emme vaivaudu. Vaivattomuus ja omistamisen halu ajaa ympäristön yli.

Toivottavasti joskus muutumme! Toivottavasti joskus vaivaudumme vuokraamaan sellaisiakin esineitä, jotka ovat naurettavan halpoja ostaa ja suhteellisesti laskettuna naurettavan kalliita vuokrata. En halua enää katsoa lomallani kuinka monta tonnia turhaa muovia kulkeutuu aivan liian lyhyellä elinkaarella etelän lomakohteen lelukaupoista lähellä oleville kaatopaikoille. Saahan siitä moni rantakauppias toimeentulon, mutta saman toimeentulon voisi varmasti saada kestävämmälläkin tavalla.

Kuinka halvan ja mitättömän esineen sinä olisit valmis vuokraamaan välttääksesi turhaa ostamista ja uudistuotantoa? Missä kulkee raja vuokraamisen lisääntyneen vaivan, vähäisen säästyneen rahan ja uuden ostamista tukevan omistamisen statuksen kentässä? Onko ympäristönäkökohdilla mitää arvoa kun vertaillaan halvan muoviesineen ostamista ja vuokraamista?

Hauskuutta ja jännitystä vuokravälineillä

Jatkan hyvien vuokraamojen etsimistä ja listaamista. Ja vinkit hyvistä vuokraamoista ja vuokratuotteista ovat edelleen tervetulleita.

Tutut ovat kehuneet Welhonpesä Oy:n kanoottivuokrausta. Vuokraavat siis erilaisia kajakkeja, intiaanikanootteja ja merikanootteja. Kanoottien lisäksi kaikki lisävarusteet ja jopa trailerit kuljetukseen tai kanoottikaaret kattotelineisiin.

Melominen on mukavaa. Eikä melontakausi ole vielä ohi. Idyllisin, eksoottiisin ja kaunein melontaretki, johon olen osallistunut oli muutama vuosi sitten marraskuussa. Järvet olivat vielä pääosin auki pienestä pakkasesta huolimatta, mutta suojaisimmat lahdenrannat olivat kauniisti jäässä ja rannoilla oli vitivalkoista lunta. Valo heijastui hienosti lumesta ja jäästä.

Ja kun melominen loppuu niin moni aloittaa retkiluistelukauden. Welhonpesä vuokraakin myös retkiluistimia. Hyvältä vaikuttava vuokraamo siis!

Moni ostaa kanootin ja huomaakin sen jälkeen, että aikaa hyvälle harrastukselle on liian vähän. Puolikäytöllä olevia kanootteja on Suomi täynnä. Jos siis harrastus kiinnostaa niin käytä kanoottivuokraamoa.

Harrastusvälineet ovat usein sellaisia, että ne ostetaan kun kuvitellaan että harrastaminen lisääntyisi pysyvästi oman välineen avulla. Herätys! Ei välineen ostaminen omaan kaappiin tai varastoon tuo yhtään lisää vapaa-aikaa.

Harrastusvälineet ovat vielä kalliitakin, joten miettikää kaksi tai kolme kertaa ennen ostopäätöstä. Ja käyttäkää vuokraamoja. Vuokraamojen välineiden käyttöaste on ympäristön ja kulutuksen kannalta järkevä. Vuokraamot myös huoltavat välineet hyvin, jolloin ne kestävät paremmasta käyttöasteesta huolimatta yhtä kauan kuin kotien kaappeihin ja varastoihin turhaan ostetut välineet.

Vuokravälineillä voit myös tutustua uusiin lajeihin ja kokeilla mahdollisimman monenlaisia lajeja. Vuokraamalla joka vuosi muutaman erilaisen harrastusvälineen viikoksi saat takuulla pidettyä vapaa-aikasi kiinnostavana ilman oman tavaran ostamista kaappeihin ja varastoihin.

Tsekkaa:

• Welhonpesä Oy:n retkiluistinvuokraus
• Welhonpesä Oy:n kanoottivuokraus