Pikkuhousukirjoitus

Vappua ennen alkanut pohdinta vaatteiden lainaamisen ja koko vaatebusineksen ympärillä jatkuu. Vappuna tuli mieleen että yksi tuoteryhmä on ainakin täydellinen mahdottomuus lainaamisen, vuokraamisen ja vastaavan resurssien jakamisen suhteen. Kyseinen tuoteryhmä on alusvaatteet.

Miten siis alusvaatteetkin saisi mukaan talkoisiin kulutuksen vähentämisen puolesta?

Ainoa vaihtoehto on tehdä alusvaatteista välillinen työkalu johonkin muuhun asiaan. Tässä idea:

Sitoudu siihen, että yli 1/2 kaikista vaateostoksistasi on alusvaatteita. Tee siis alusvaatteista mittari, jonka avulla seuraat omaa vaateostamistasi.

Tuo päätös olisi erittäin perusteltu. Alusvaatteet kuluvat nopeammin kuin muut vaatteet. Lisäksi ne likaantuvatkin nopeammin. Eli periaatteessa kaikkien tulisi joka tapauksessa kuluttaa ja ostaa enemmän alusvaatteita kuin mitään muita.

Mutta mehän emme noin toimi. Toimimme juuri päinvastoin ja ostamme nimen omaan niitä muoteihin sidottuja ja ulospäin näkyviä paitoja, takkeja, housuja, hameita, mekkoja ja kenkiä. Miksi niitä ostetaan? Ei ainakaan siksi että ne olisivat kuluneet kuten alusvaatteet.

Ensimmäinen vaihe on määrällinen sitoutuminen. Todella järkevä vaateostaja sitoutuu seuraavassa vaiheessa siihen, että yli 1/2 vaaterahoista pistetään alusvaatteisiin. Kun siihen sitoutuu, niin uutta ulkotakkia ei voikaan ostaa ihan jokaiseen muoti-ilmiöön. Ellei sitten halua samalla ostaa muutaman kymmenen paria uusia pikkuhousuja ja sukkia tasatakseen rahakuorimia.

Vaatteet on meidän aatteet

Olen keskustellut viime aikoina useiden henkilöiden kanssa vaatteista ja vaatteiden lainaamisen teoreettisista haastaista ja mahdollisuuksista. Tulimme siihen tulokseen, että koko vaatedesignin on muututtava. Muuttamalla muutamia yksityiskohtia vaateteollisuus ja vaatesuunnittelijat voisivat nostaa itsensä kulutusjuhlan ykkösnimistä myös kestävän kehityksen ykkösnimiksi.

Tässä yhteenvetoa ja vinkkejä kaikille vaatesuunnittelijoille:

1. Ei yksivärisiä vaaleita vaatteita

Mikään ei ole huonompi vaate kuin kirkkaan valkoinen. Siinä näkyy kaikki tahrat. Jos laskisi erivärisille vaatteille suhdeluvun käyttötunnit/pesu, niin vaaleimmat värit häviäisivät. Samoin tietyt valkoisia ja keltaisia tummemmatkin kirkkaat värit kuten kirkkaan punainen ja kirkkaan vihreä. Niissä vaan näkyy tahrat helposti. Kisan voittaisivat tietysti erilaiset murretut sävyt.

Kaiken ei siis tarvitse olla harmaata tai ruskeaa, mutta jotain olisi tehtävä jotta vaatteiden turhien pesukertojen määrää saataisiin vähennettyä. Ja oikeasti pesukerroista iso osa on turhia. Kuinka moni katsoo ensin onko vaatteessa tahroja ja vasta sitten haistaa kainaloista? Moni vaate lentää pyykkikoriin tahran takia vaikkei se vielä hikinen saati oikeasti epähygieninen olisikaan.

2. Suosikaa kuvioita ja painokuoseja

Viime vuosina on t-paidoissa, collegeissa ja huppareissa ollut ns. allover-printtien muoti. Eli koko kangas on painettu täyteen pieniä värikkäitä painokuvia. Siinä oli tahramielessä hyvä muoti. Kaikista kankaista ei tarvitse tehdä camo-maastokuvioituja, mutta jollain tavalla pintaan on saatava elävyyttä niin ettei jokainen tahra erotu.

3. Reilunkaupan kankaat

Vaatehysterian on pakko loppua. Mutta samalla köyhemmissä maissa elää valtavasti ihmisiä puuvillan- ja muiden raaka-aineiden kasvatuksesta. Reilunkaupan kankaat vievät enemmän rahaa juuri kasvattajille. Mitä enemmän rahaa sitä vähemmän kangasraaka-ainetta on toimeentulon eteen myytävä. Laatu siis korvaa määrää ja määriä on vähennettävä.

4. Kestävyys

5. Kestävyys

6. Kestävyys

Miksi jokainen housu kuluu ensimmäisenä lahkeensuista, polvista tai pyllystä. Eikö suunnittelija muka tiennyt asiaa? No varmana tiesi, mutta jostain syytä päätti silti olla panostamatta asiaan kun tuotteesta olisi tullut muuten liian kallis tai ei ollut osaamista tehdä hyvännäköistä noi ongelmat kiertäen.

Uskotteko että nuo asiat ikinä muuttuvat muotiteollisuudessa? Vai oppivatko kuluttajat nopeammin sietämään likatahroja ja hieman hajonneita vaatteita? Ehkä joskus tulee päivä että toimistotyöntekijä tai kaupan myyjä ei saa kommentteja ja vihaisia katseita pitäessään tahraista paitaa tai lahkeista rispaantuneita housuja päällään.

Vuokraaminen 2.0

Vuokraaminen resurssien jakamisena on täällä ollut säännöllisesti esillä ja olen yrittänyt etsiä hyviä vuokraamoja. Valitattavan vähän niitä on ollut. Onneksi vuokraamiseen ja lainaamisen tarkoitetut sosiaaliset nettipalvelut tekevät tuloaan. Jos kadulta ei löydy haluttua tavaraa vuokraavaa vuokraamoa, niin ehkä joku lähellä asuva ihminen haluaisi vuokrata sinulle omaansa?

Tuoreessa M&M-lehdessä kehitysjohtaja Roope Mokka veikkasi, että tällaiset vuokraamisen ja lainaamisen palvelut olisivat sosiaalisen median nousijoita vuonna 2008. Toivottavasti näin käy. Pääsisi ’sosiaalinen media’ jalkautumaan oikeaan elämään ja tekemään jotain hyödyllistä pelkän viihdyttämisen sijaan.

Roope Mokka mainitsi artikkelissa Rentmineonline.comin ja Kuinoman. Jälkimmäisen taustoja ja suunnittelijoita tunnen, kansainvälinen versio on vieraampi.  Molemmille kuitenkin muutamia kysymyksiä yleisesti pohdittavaksi.

Miksi ihmeessä Rentmineonline.com välittää niin paljon asuntoja? Ei kai kulutus maailmassa vähene asuntojen käyttöastetta lisäämällä. Ei asuntorakentamisessa ole varsinaista maailmaa saastuttavaa ylituotantoa, jonka vuoksi jo rakennettujen asuntojen käyttöastetta pitäisi jotenkin parantaa. Kyllä asuntojen käyttöaste on ihan järkevä ja asuntorakentaminen seuraa vain väkimäärän kasvua, itse asiassa usein jopa hieman perässä eli rakentaminen on pääsääntöisesti ihan perusteltua. Asunnottomuus ei ole kasvavalle väkimäärälle samanlainen järkevä vaihtoehto kuin tavarattomuus.

Ja miksi Kuinoma keskittyy niin voimakkaasti laskettelijoihin? Aikaisemmin olen todennut, että laskettelijat ovat onnellisessa asemassa kun heille on jo niin paljon hyviä vuokraamoja laskettelukeskusten yhteydessä. Toivottavasti Kuinoman laji- ja tavaravalikoima laajenee nopeasti.

Filosofisemmin tarkasteltuna nämä uudenlaiset kuluttajien välisen vuokraamisen palvelut ovat kiinnostavia. Kuluttajien välinen tavaroiden vuokraaminen on nykykäytännöillä tuntematon käsite. Siihen ei ole yhteiskunnassamme perinnettä, välineitä, prosesseja, palveluja, lainsäädäntöä, vakuutuksia tai oikeastaan mitään muutakaan perinteistä pohjaa.

Jos kuluttajien välisestä vuokraamisesta tulisi yhtä tavallista kuin kuluttajien välisestä käytetyn tavaran kaupasta, niin muutos olisi valtava. Termi Vuokraaminen 2.0 olisi silloin ihan oikeutettu kuvaamaan uutta toimintatapaa ja muutosta. Kuluttajien välisestä vuokraamisesta voisi tulla sekä tavaran omistajalle että sitä lainaavalle vuokralaiselle kokonaan uudenlainen omistamisen ja tavaran käyttämisen muoto. Tavallaan siis kyse voisi olla jopa Omistaminen 2.0:sta, jossa sinä omistajana luontevasti myös jaat omaasi tai vuokralaisena luontevasti käytät ja hyödynnät jotain mikä ei itse asiassa edes ole omaasi.

Vuokraamiseen liittyy rahaa. Ilman rahaa tällainen kuluttajien välinen vuokraaminen olisi ideologista lainaamista. Tuollaista tavaroiden lainaamista eettisesti suuntautuneet ihmiset ja yhteisöt ovat toteuttaneet aina. Lainaajille mikään ei ole omaa, vaan kaikki on yhteistä. Näinhän sosialismissakin periaatteessa ajatellaan.

Vuokraaminen tuo tähän ideologiseen lainaamiseen mukaan rahan käsitteen ja käytön. Koska perusta ei kuitenkaan rahan takia muutu, niin voisi sanoa että tällainen omien tavaroiden vuokraamiseen pohjautuva yhteiskäyttö ja lainaaminen onkin Sosialismi 2.0. Vanhan kunnon sosialismin jaloja periaatteita täydennettynä kapitalistisella rahalla arvon ja panostuksen määrittäjänä ja korvaajana.

Ehkä jostain näistä uusista palveluista ja omistamisen uusista muodoista tulee vielä yhtä merkittäviä asioita kuin sosialismi aikoinaan. Silloin voisi tapahtua muutos, joka oikeasti edesauttaisi vähentämään kulutusta ja ehkäisemään ilmastonmuutosta.

Talvihauskaa

Kun sää kylmenee, niin kannattaa suunnata entistä enemmän ulos. Talviulkoilu, talviretkeily, hiihtäminen ja laskettelu ovat ainutlaatuisia ja globaalisti tarkasteltuna hienoja eksoottisia mahdollisuuksia.

Nyt on siis aika suunnitella ulkotekemistä talviviikonlopuille ja talvilomalle. Tässä on hienoa se, että kerrankin on mahdollista hyödyntää erinomaista vuokraamoa. Ei tarvitse kalliiden harrastusvälineiden ostamisella tuhota muuten ekologista vapaa-ajan aktiviteettia.

Suomen Ladun ulkoilukeskukset vuokraavat kattavasti hyviä ja laadukkaita välineitä. Suomen Ladun ulkoilukeskusten välineillä saa lisäväriä ulkoiluun niin Etelä-Suomessa, Lapissa kuin vaikka Alpeillakin. Ja valikoimissa on joitain paljon kysyttyjä perinteisen Suomen Ladun toiminnan ulkopuolisiakin tarvikkeita kuten lumivyörypiippareita.

Suomen Ladun ulkoilukeskusten vuokraamovalikoima löytyy kunkin ulkoilukeskuksen esittelusivujen takaa. Ulkoilukeskusten esittelysivuille pääset tästä:

• Suomen Ladun ulkoilukeskukset

Ekologisesti organisoituneet jupit

Olen monessa kirjoituksessa miettinyt vuokraamisen merkitystä turhan tavarankulutuksen vähentämisessä. Helposti vuokraamista tulee ajateltua urbaanien ekonuorten näkökulmista ja silloin vuokraamotarjonta tuntuu aika vähäiseltä. Mutta enemmän merkitystä olisi sillä, miten vuokraaminen toimii siinä peruskansassa, joka ei ekologisuudelle ja ilmastonmuutokselle muuten paljoa painoarvoa anna. Kiinnostavaa on se, että heidän keskuudessaan vuokraustoiminta onkin usein paremmin organisoitua ja toimivampaa kuin ekonuorten keskuudessa.

Olen yrittänyt selvittää mahdollisimman paljon erilaisia harrastuksia, joita voisi melko aktiivisestikin harrastaa ostamatta itselleen uusia harrastusvälineitä ja käyttämällä mahdollisimman paljon vuokravälineitä. Tuntuu siltä, että tuo vuokraaminen on saatu toimivaksi käytännöksi ensisijaisesti ns. juppilajeissa. Hyviä vuokraamoja on helppo löytää laskettelukeskuksista, tenniskentiltä, squaskentiltä ja golfkentiltä. Iso hatunnosto niille!

Laskettelijoissa on suuri joukko harrastajia, jotka vuokraavat välineet melkein aina. Joskus laskettelutoiminnan alkumetreillä vuokraajat olivat aina alottelijoita ja vuokravälineiden huono laatu takasi etteivät muut vuokraamoon tulisikaan. Mutta nykyään vuokraamojen välinevalikoima on erinomainen. Moni vuokraaja onkin tänä päivänä mukavuudenhaluinen aktiiviharrastaja eikä aloittelija. Vuokraamoja käyttävä aktiiviharrastaja ei viitsi kantaa omia painavia suksia mukana matkoillaan, kun periltä laskettelukeskuksesta saa vuokrattua niin hyviä suksia. He eivät edes laske tuleeko vuokraaminen loppujen lopuksi halvaksi vai kalliiksi. He vuokraavat joka tapauksessa, koska se on helppoa, vaivatonta ja tuo lisähauskuutta harrastukseen. Niinhän meidän kaikkien pitäisi toimia, eli ensisijaisesti vuokrata harrastusvälineitä vaikka se tulisikin hieman kalliimmaksi kuin omien ostaminen.

Ilmeisesti tuo laskettelukeskuksista tuttu vuokravälineiden tason nousu ja vuokraustoiminnan parantuminen on tapahtunut myös tennis-, squash- ja golfkentillä. Niilläkin vuokrataan nykyään niin laadukkaita välineitä, että vuokraväline ei automaattisesti johda huonoon tulokseen pelissä. Päinvastoin, moni voi joutua tosi kovaan peliin ottamaan vuokravälineen oman välineen tilalle, ettei ainakaan jää välineestä kiinni.

Miksi harrastusvälineiden vuokraaminen toimii juuri näissä juppiharrastuksissa? Syy on varmaan rahassa. Nämä ovat perinteisesti rahaa vaativia rahakkaiden harrastuksia. Tuolla joukolla on jo pitkään ollut mahdollisuus tehdä taloudellisesti kannattamattomia tekoja, esim. vuokrata aktiivisesti välineitä omaksi ostamisen tilalla. Kerrankin liika raha on johtanut johonkin ekologisestikin järkevään toimintaan.

Mutta miten tuota aktiivista laadukkaiden harrastusvälineiden vuokraamista saataisiin levitettyä muihin harrastuksiin? En usko, että raha tai sen vähäinen määrä olisi enää este missään muussakaan lajissa.

Ja onko jollain kokemuksia joistain hyvistä vuokraamoista muiden kuin noiden juppilajien kohdalta?

Halvin mahdollinen vuokraesine

Usein esineiden vuokraaminen kohdistuu lomamatkoille. Matkakohteessa vuokrataan ashuinhuoneet, auto ja mahdollisesti harrastusvälineitä. Kaikkea isoa ja kallista saa periltä vuokrattua eikä niitä voisi Suomesta lomakohteeseen kuljettaakaan.

Olimme jonkin aikaa sitten lomalla. Äsken maksoin vapaaehtoiset lentomaksutkin, eli loma on enää lämmin muisto. Lomalla totesin, että joskus olisi kiva pystyä vuokraamaan jotain tosi pientä ja halpaa. Meidän matkakohteessa oli lämpimiä hiekkarantoja ja mukana pikkulapsi. Hiekkalinnan rakennusvälineiksi käyvien lapioiden ja ämpärien hankkimiselta ei siis voinut tai osannut välttyä. Ja kyllä noita lapioita ja ämpäreitä kaupoista myytiinkin. Melkein jatkuvasti joku turistiperhe kantoi kaupasta ulos upouutta muovikasaa.

Arvatkaa mitä tapahtuu liian usein matkalla ostetulle lasten hiekkarantamuovikasalle? Niitä näkyy roskiksien lähellä, rannoilla, parkkipaikoilla ja vielä lentokentälläkin hylättyinä. Halpaa muovia kohdellaan kuin kesäkissoja. Sillä erolla, ettei mikään järjestö niitä pelasta, vaan ne pysyvät heitteillä ja dumpataan jossain vaiheessa kaatopaikalle.

Mistä tämä johtuu? Muovilelut hiekkarannalle ovat niin halpoja ja isoja, ettei niitä viitsi ottaa kotoa mukaan lomamatkalle. ‘Ei nää oikein mahdu matkalaukkuun, ja periltä saa hienommat muutamalla kympillä’, kuuluu monessa perheessä pakkauksen yhteydessä. Samasta syystä ne dumpataan perillä. ‘Ei näitä jaksa raahata, kotona on melkein samanlaiset, eikä nää maksanut kun reilun kympin.’

Jos joku perustaisi vuokraamon lasten hiekkalapioille ja hiekkaämpäreille, niin konkurssi olisi taattu. Erilaisine järjestely- ja pyörityskuluineen viikon vuokraus tulisi maksamaan esim. 8 euroa. Sen hintaiseksi tulee helposti halvinkin mahdollinen vuokraesine. Vieressä kauppias myisi uutta settiä omaksi 10 eurolla. Perusturisti päätyisi takuuvarmasti ostamaan uuden. Emme ole valmiita ajattelemaan ympäristönäkökulmia ja jakamista ellei sillä säästä isoja rahoja. Muutaman euron tähden emme vaivaudu. Vaivattomuus ja omistamisen halu ajaa ympäristön yli.

Toivottavasti joskus muutumme! Toivottavasti joskus vaivaudumme vuokraamaan sellaisiakin esineitä, jotka ovat naurettavan halpoja ostaa ja suhteellisesti laskettuna naurettavan kalliita vuokrata. En halua enää katsoa lomallani kuinka monta tonnia turhaa muovia kulkeutuu aivan liian lyhyellä elinkaarella etelän lomakohteen lelukaupoista lähellä oleville kaatopaikoille. Saahan siitä moni rantakauppias toimeentulon, mutta saman toimeentulon voisi varmasti saada kestävämmälläkin tavalla.

Kuinka halvan ja mitättömän esineen sinä olisit valmis vuokraamaan välttääksesi turhaa ostamista ja uudistuotantoa? Missä kulkee raja vuokraamisen lisääntyneen vaivan, vähäisen säästyneen rahan ja uuden ostamista tukevan omistamisen statuksen kentässä? Onko ympäristönäkökohdilla mitää arvoa kun vertaillaan halvan muoviesineen ostamista ja vuokraamista?