Meidän oma

Yhteisöllisen toiminnan äärimmäinen muoto lienee yhteisomistajuus. Kaiken järjen mukaan yhteisomistamisen pitäisi olla iso trendi. Se tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja ja on kaikilla rationaalisilla kriteereillä tarkasteltuna järkevää.

Nyt yhteisomistajuus toimii lähinnä City Car Clubin kautta henkilöautoissa. Tarkastellaan siis City Car Clubia jotta muillekin yhteisomistajuuden muodoille löytyisi menestysresteptit.

Tärkein kysymys perinteisesti on tavaran juridinen omistaja ja rahoittaja. City Car Clubin kohdalla tässä kohtaa mukaan astuu yritys. Yritys omistaa tuotteet ja rahoittaa niiden hankinnan.

Perinteisesti ajateltuna tuo yrityksen toimiminen rahoittajana on tärkeä asia. Perinteisesti kukaan ei ole ollut valmis laittamaan yli 10 000 euroa johonkin mitä ei itse jatkuvasti tarvitse. Mutta uskoisin tuon vaurastumisen ja asennemuutoksen myötä muuttuneen. Nyt suomalaiset kaupunkilaiset ovat niin vauraita, että 10 000 euron sijoitus vastuulliseen toimintaan suurella taloudellisella riskilläkin on mahdollista.  Varmasti siis löytäisi sopivan tapauksen yhteydessä useita perheitä tai ihmisiä, jotka voisivat sijoittaa tuhansia ja jopa kymppitonnin johonkin yhteishankintaan.

Juridisen omistajan merkitys on vastaava kuin rahoittajan merkitys. Perinteisesti jokainen, joka sijoitti johonkin tuotteeseen tuhansia euroja, halusti tuotteen omaan omistukseensa. Onneksi tai toivottavasti tuo minä-minä-minun-minun-aikakausi on loppumassa. Uskoisin siis, että nykyiaikainen vastuullinen henkilö voisi kyllä antaa tuhansia euroja hankintaan, joka jäisikin juridisesti jonkun muun omistukseen.

Tuohon rahoittaja-omistaja kuvioon tarvitaan kuitenkin joitain helppoja työkaluja, jotta yhteishankintoja päästäisiin tekemään nykyistä helpommin. Pitäisi olla valmiita helppoja määräaikaisia velkakirjapohjia, joilla varmistetaan, että rahaa tuotteeseen laittaneet saavat rahojaan takaisin jos tuotteen juridinen omistaja sekoaa, menehtyy tai muuten onnistuu tuhoamaan koko kalliin tuotteen. Tuollaisia hyvän tuntuisia sopimuspaperipohjia ja velkakirjapohjia pitäisi jotenkin suunnitella. Siinä olisi jollekin oikeustieteen opiskelijaporukalle hyvä ja hyödyllinen projekti!

City Car Clubin toinen menestystekijä on tuotteiden varausjärjestelmä. City Car Clubilla on hieno kalenteri, josta on helppoa tehdä varauksia ja varausjärjestelmä toimii. Onneksi tämä ongelma on ratkaistu kaikille. Ratkaisun nimi on internet.

Kun City Car Club aloitti niin tuollainen internetissä oleva varausjärjestelmä oli itsessään vielä arvokas ja harvinainen kilpailuetu. Mutta nykyään pystyy toimivan varaus- ja kalenterijärjestelmän pystyttämään melkein kuka tahansa vapaiden julkaisujärjestelmien ja niiden lisäkomponenttien päälle. Jokainen voi tarvittaessa rakentaa haluamalleen tuotteelle varausjärjestelmän. Tietysti tässäkin parhaista alustoista ja komponenteista olisi hyvä saada ohjeistusta. Eli sopiva projekti vastuullisille teekkareille tai nettinörteille.

Uskoisin että vaurastuminen, asennemuutos ja nettitekniikat yhdessä luovat hyvän pohjan uuden ajan yhteishankinnoille ja niiden toimivalle modernille hallinnoinnille. Nyt tarvittaisiin vain muutaman yksityisen tuttavaporukan toteuttamana hyvät malliesimerkit toimivasta nettipohjaisesta ja nykyaikaisesta yhteisomistamisesta. Onko vapaaehtoisia?

Koolla on merkitystä

Helsingissä on muutamia kymmeniä taloja, joissa on yli 100 asuntoa. Ei siis taloyhtiöitä tai kortteleja, vaan ihan yksittäisiä kompakteja rakennuksia joissa on noin monta asuntoa.

Olen yrittänyt vähän selvitellä millaista asuminen on noissa jättitaloissa. Utelen kaikkea aina kun selviää, että joku asuu sellaisessa.

Pääsääntöisesti asukkaat kertovat, että talosta löytyy paljon yhteisiä jaettuja resursseja. Useita saunoja (kyllä). Pesutupa (kyllä). Kuivaushuone (kyllä). Kerhohuone (kyllä). Askarteluhuone (kyllä). Erillinen pyörävarasto (kyllä). Parhaimmillaan taloissa oli esim. toimiva sisäinen kierrätys aikakauslehdille. Tai puutyöhuone höyläpenkkeineen ja höylineen.

Jättitaloissa on jäljellä paljon sitä yhteisöllistä ja jaettua toimintaa mikä pienemmistä taloista on kustannussyistä ja yksityisyysvillityksen myötä lopetettu.

Jättitalot ovat ekologisesti tehokkaita. Nyt alkaa tuntua että ne ovat elämänlaadullisestikin tehokkaita. Kertokaa mihin ollaan rakentamassa uusia jättitaloja? Voisi katsoa jos sellaisesta löytyisi sopiva kämppä seuraavaksi asunnoksi.

Vuokraaminen 2.0

Vuokraaminen resurssien jakamisena on täällä ollut säännöllisesti esillä ja olen yrittänyt etsiä hyviä vuokraamoja. Valitattavan vähän niitä on ollut. Onneksi vuokraamiseen ja lainaamisen tarkoitetut sosiaaliset nettipalvelut tekevät tuloaan. Jos kadulta ei löydy haluttua tavaraa vuokraavaa vuokraamoa, niin ehkä joku lähellä asuva ihminen haluaisi vuokrata sinulle omaansa?

Tuoreessa M&M-lehdessä kehitysjohtaja Roope Mokka veikkasi, että tällaiset vuokraamisen ja lainaamisen palvelut olisivat sosiaalisen median nousijoita vuonna 2008. Toivottavasti näin käy. Pääsisi ’sosiaalinen media’ jalkautumaan oikeaan elämään ja tekemään jotain hyödyllistä pelkän viihdyttämisen sijaan.

Roope Mokka mainitsi artikkelissa Rentmineonline.comin ja Kuinoman. Jälkimmäisen taustoja ja suunnittelijoita tunnen, kansainvälinen versio on vieraampi.  Molemmille kuitenkin muutamia kysymyksiä yleisesti pohdittavaksi.

Miksi ihmeessä Rentmineonline.com välittää niin paljon asuntoja? Ei kai kulutus maailmassa vähene asuntojen käyttöastetta lisäämällä. Ei asuntorakentamisessa ole varsinaista maailmaa saastuttavaa ylituotantoa, jonka vuoksi jo rakennettujen asuntojen käyttöastetta pitäisi jotenkin parantaa. Kyllä asuntojen käyttöaste on ihan järkevä ja asuntorakentaminen seuraa vain väkimäärän kasvua, itse asiassa usein jopa hieman perässä eli rakentaminen on pääsääntöisesti ihan perusteltua. Asunnottomuus ei ole kasvavalle väkimäärälle samanlainen järkevä vaihtoehto kuin tavarattomuus.

Ja miksi Kuinoma keskittyy niin voimakkaasti laskettelijoihin? Aikaisemmin olen todennut, että laskettelijat ovat onnellisessa asemassa kun heille on jo niin paljon hyviä vuokraamoja laskettelukeskusten yhteydessä. Toivottavasti Kuinoman laji- ja tavaravalikoima laajenee nopeasti.

Filosofisemmin tarkasteltuna nämä uudenlaiset kuluttajien välisen vuokraamisen palvelut ovat kiinnostavia. Kuluttajien välinen tavaroiden vuokraaminen on nykykäytännöillä tuntematon käsite. Siihen ei ole yhteiskunnassamme perinnettä, välineitä, prosesseja, palveluja, lainsäädäntöä, vakuutuksia tai oikeastaan mitään muutakaan perinteistä pohjaa.

Jos kuluttajien välisestä vuokraamisesta tulisi yhtä tavallista kuin kuluttajien välisestä käytetyn tavaran kaupasta, niin muutos olisi valtava. Termi Vuokraaminen 2.0 olisi silloin ihan oikeutettu kuvaamaan uutta toimintatapaa ja muutosta. Kuluttajien välisestä vuokraamisesta voisi tulla sekä tavaran omistajalle että sitä lainaavalle vuokralaiselle kokonaan uudenlainen omistamisen ja tavaran käyttämisen muoto. Tavallaan siis kyse voisi olla jopa Omistaminen 2.0:sta, jossa sinä omistajana luontevasti myös jaat omaasi tai vuokralaisena luontevasti käytät ja hyödynnät jotain mikä ei itse asiassa edes ole omaasi.

Vuokraamiseen liittyy rahaa. Ilman rahaa tällainen kuluttajien välinen vuokraaminen olisi ideologista lainaamista. Tuollaista tavaroiden lainaamista eettisesti suuntautuneet ihmiset ja yhteisöt ovat toteuttaneet aina. Lainaajille mikään ei ole omaa, vaan kaikki on yhteistä. Näinhän sosialismissakin periaatteessa ajatellaan.

Vuokraaminen tuo tähän ideologiseen lainaamiseen mukaan rahan käsitteen ja käytön. Koska perusta ei kuitenkaan rahan takia muutu, niin voisi sanoa että tällainen omien tavaroiden vuokraamiseen pohjautuva yhteiskäyttö ja lainaaminen onkin Sosialismi 2.0. Vanhan kunnon sosialismin jaloja periaatteita täydennettynä kapitalistisella rahalla arvon ja panostuksen määrittäjänä ja korvaajana.

Ehkä jostain näistä uusista palveluista ja omistamisen uusista muodoista tulee vielä yhtä merkittäviä asioita kuin sosialismi aikoinaan. Silloin voisi tapahtua muutos, joka oikeasti edesauttaisi vähentämään kulutusta ja ehkäisemään ilmastonmuutosta.

Talkkarin paluu

Kaupunkiasumisen ekologisuus verrattuna suurten välimatkojen haja-asumiseen on saanut onneksi hyvää ja ansaitsemaansa huomiota viime aikoina. Oli kiva lukea Hesaristakin kuinka Suomen pohjoisin maanviljelijä kirosi asumisen kalleutta kun kauppaan on automatka ja bensa maksaa sen mitä maksaa. Samalla viikolla lehdissä montakin erilaista kaupunkien ekologisuuteen ja yhteisöllisyyteen ja niiden kehittämiseen liittyvää kirjoitusta. Suomen Asuntomessutkin muuten järjestää Helsingissä helmikuussa oikein seminaarin otsikolla “Asuminen ja ilmastonmuutos”, jossa samoja asioita käydään läpi.

Kun olen miettinyt tulevaisuuden kaupunkiasumista, niin mieleeni on tullut yksi asia – talonmiehet. Talonmiehet on onnistuneesti karkoitettu kaikkialta turhina ja liian kalliina. Niinhän he pitkään varmaan olivatkin. Kun talkkarien hommiksi jäi lumenluonnin rinnalla pelkkä kiinteistön yleishoito ja yleishoito meni teknistymisen myötä väkisin ulkoistettavaksi, niin eihän jäljelle jäänyt mitään järkevää perustetta talonmiehille.

Mutta nyt asuminen on muuttunut siitä, mitä asuminen oli talonmieskarsinnan aikaan 80- ja 90-luvuilla.

Nykyään monet ostavat kotitöitä pieniltä palveluyrityksiltä. Pääasiassa ostetaan siivouta, mutta myös kodinkoneiden huoltoa ja teknisiä asennustöitä.

Kun ajatellaan suurta taloyhtiötä, niin nykytilanne on koominen. Taloon tulee joka päivä ainakin yksi siivoja jostakin kauempaa siivoamaan jotakin talon asuntoa. Jonakin päivänä taloon saattaa tulla kaksikin eri siivojaa siivoamaan kahta eri asuntoa melkein samaan aikaan. Ja kaupungilla siis liikkuu jatkuvasti siivoojia pienillä autoillaan ristiinrastiin ajamassa asiakkaalta toiselle. Varmasti Helsingissä on jo sattunut kolari, jossa kaksi asuntojen siivoajaa on törmännyt.

Mitä jos suuressa taloyhtiössä kaikki siivojapalvelut olisi ostettu samalta siivoojalta? No sitten varmaan huomattaisiin, että siivottavaa on niin paljon, että siivojaan kannattaa muuttaa samaan taloon tai tosi lähelle. Muutama asiakas siivojalle lisää, niin asukkaat alkaisivat jo laskea, että taloyhtiön vanhan talonmiehen asunnon vuokraaminen siivojalle voisi olla ihan kannattavaa. Ja mikäs sitten enää onkaan ero vanhaan talonmieskäytäntöön?

Toivottavasti suuret taloyhtiöt ja asunto-osakeyhtiöt alkavat hankkia uudenlaisia talonmiehiä. Uudenlainen talonmies on siivoja, jolta tarvittaessa onnistuu digiboksin asennus tai Windowsin asennus tietokoneeseen. Turha sanoa ettei sellaisia osaajia löydy. Varmana löytyy, ja varmasti olisi monen suuren taloyhtiön kohdalla tarpeellinen ja riittävän edullinen ratkaisu toteutettavaksi. Mikä olisi uusi termi näille uudenlaisille talonmiehille? Toivottavasti ei talonnainen?

Lainavaatteissa

Olen vain muutaman kerran eläissäni kulkenut kavereilta lainatuissa vaatteissa. Kaikki kokemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia. Miten kavereiden ja puolituttujen välistä vaatteiden lainaamista saisi helpotettua?

Olen ymmärtänyt, että tytöillä homma jotenkuten toimii. Mutta me miehet taidamme olla tässä perinteisesti heikoilla.

Vaatteiden lainaaminen ei ole ykköstapa pelastaa palloa, mutta ainakin sen avulla saa väritettyä omaa arkea ja viikonloppua. Ainoa huono puoli vaatteiden lainaamisessa on, että yleensä ne joilta lainataan ovat vaatteiden suurostajia. Jos oma vaatekaappi on pieni ja viimeisistä trendeistä vanhentunut niin on aika turha toivoa, että sieltä kukaan mitään lainaisi. Vaateostokset ovat kuitenkin yleistettynä yksi tuhimpia materian kulutuksen muotoja. Vaateostoksiin liittyy aina lisäksi arvoja, jotka välillisesti tukevat kokonaisvaltaisesti materiankulutusta ja lyhytaikaisten trendien kehittymistä. Ja vaatteiden lainaamisen ytimessäkin ovat siis nuo negatiiviset trendsetterit.

Kaikesta kyseenalaisuudesta huolimatta uskon vaatteiden lainaamiseen. Kirpputoreihin en usko. Kaikki käytetyn tavaran kauppa on esiaste uuden tavaran ostamiselle. Aina kun joku myy vanhaa tavaraa niin tilalle tulee ainakin jollakin suhteella uudempaa tavaraa tai ihan uutta tavaraa. Kirpputoreille, huuto.netiin tai ebayhyn tavaran antaminen ‘kiertoon’ on vain omantunnon viherpesua ennen uuden tavaran ostamista. Kun sinä siis ostat jotain kirppailta, huuto.netistä tai ebaystä niin joku muu ostaa jotain Stockmannilta. Nykyaikaista luonnon kiertokulkua.

Lainaaminen taas perustuu siihen, että omistaja ei voi luopua tavarastaan. Tavaraan on silloin sitouduttava pitkäaikaisesti. Avatkaa vaatekaappinne toisillenne!

Miksi hieno Whatsmineisyours.com-palvelukin perustuu enemmän vanhan myymiseen kuin pelkkään vaihtamiseen ja lainaamiseen? Vaihtaisivat nimen tai periaatteensa!

Perhekommuuni

Aikaisemmin kaipasin lisää soluasumista nuorille opiskelijoille. Nyt kaipaisin lisää ’soluasumista’ eli kommuuneja oikeille aikuisillekin.

Muutama vuosi sitten kaveri kertoi hankkeesta, jossa kaverin kaverit olivat ostamassa isoa ja kallista kiinteistöä Helsingin keskustan läheltä. Kyseessä taisi olla toimistokäytössä ollut vanhan kivikerrostalon pohjakerros jollain rauhallisella sivukujalla. Siihen olisi sitten remontoitu asunnot kimpassa. Käyttöoikeuden muuttaminen olisi kuulemma onnistunut, koska mitään tarvetta säilyttää pohjakerros liiketilana tai toimistotilana ei tuolla hiljaisella sivukujalla ollut. Hanketta suunnitteli muutama lapsiperhe.

Idea oli hieno, mutta se kaatui johonkin. Kellään ei tainnut olla riittävästi intoa toteuttaa ajatusta käytännössä. Kyseessä taisi ennemmin olla muutaman arkkitehdin ajatusleikki. Siitä on vielä pitkä matka siihen, että oikeasti kerätään ihmisiltä satoja tuhansia euroja kiinteistökauppaa varten ja perustetaan asunto-osakeyhtiö ja laaditaan sille järkevät säännöt.

Mutta millainen olisi ollut nykyaikainen ydinkaupunkiin toteutettu urbaanien arkkitehtien suunnittelema perhekommuunitalo? Olisiko käytännössä päädytty remontoimaan jokaiselle oma tavallinen asunto ja yhteiset tilat olisi rajoittunut johonkin kerroskäytävään, varastotiloihin ja saunaan? Vai olisiko yhteisiä tiloja tullut enemmän? Minusta mikään ei estä sitä ettei esim. yhteiset keittiötilat toimisi lapsiperheillä.  Jääkaappeja, pakastimia, helloja ja mikroaaltouuneja vain tarvittaisiin vähän enemmän. Ei minulla ainakaan olisi mitään sitä vastaan, että syöminen tapahtuisi aina suuren ihmisjoukon keskellä. Tapahtuuhan niin ravintolassakin. Vastaavasti haluaisin useammin istua lukemassa olohuoneessa, jossa on 10 ihmistä eikä vain 2 tai 3 kuten yleensä.

Onkohan jossakin toteutettu tällaisia perheellisten kommuuneja? Mistä löytyisi kokemuksia?