Älä ruoki lapsiasi

Mainostoimisto Bob on käynnistänyt yhdessä Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja useiden yritysten kanssa massiivisen ‘Älä ruoki lamaa’ -kampanjan. Tuleepa kerralla selville Bobilaiste, Etlan ja kyseisten yritysten arvomaailma. Kyse on itsekkäästä oman edun tavoittelusta tulevien sukupolvien kustannuksella.

Kampanjatahot haluavat välttää taantuman ja palauttaa talouden kasvun. Muutama kysymys kampanjatahoille ja meille kaikille:

Uskotteko, että ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä tai raaka-ainepulasta selvitään jos talous aina vain kasvaa? Uskotteko, ettei pieni tuotannon ja kulutuksen väheneminen ole välttämätöntä ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä tai raaka-ainepulasta selviämiseksi?

Jos uskotte, että ikuinen kasvu on mahdollista, niin teillä on kotiläksyt lukematta. Ikuinen tuotannon ja talouden kasvu väistämättä ajaa ongelmiin joko ilmaston, energiantuotannon tai raaka-ainehankinnan. Paljon tutkittua tietoa ja virallisia ennusteita asiasta. Googlettakaa lisää, jotta heräätte unestanne.

Jos taas ymmärrätte, että taantuma joskus on välttämätön, niin miksi haluatte lykätä sitä?

Esim. ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ja nopeuttava ilmiö. Se tuotannon ja päästöjen leikkaus, jonka lama nyt toteuttaisi, ei saman suuruisena riitäkään enää 10 vuoden kuluttua. Silloin tarvittaisiin jo radikaalimpi tuotannon ja kulutuksen leikkaus. Sama pätee moneen muuhunkin ilmiöön.

Te siis haluatte vain sysätä taantuman pois itseltänne lapsillenne ja lapsenlapsillenne. “Ostakaa nyt paljon, että MINÄ saan pitää työni ja Audini.”  “Syöttäkää minua nyt mielummin kuin lapsiani 2020-luvulla.” Haluatte sulkea silmänne tulevaisuudelta ja painaa kaasua jyrkän kurvin lähestyessä. Onnea matkaan vaan!

Tärkeintä olisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuuden sukupolville olisi hyvät lähtökohdat omalle elämälleen. Tuo voi valitettavasti sisältää myös luopumisen omista kulutustottumuksista, omista tavaroista sekä oman tulotason ja elintason laskua. Moni ilmastonmuutokseen tai esim. peak oiliin tutustunut olisi tuohon valmis. Tämän kampanjan toteuttajat eivät.

Okei. Kampanjassa on toki upotettuna oikeitakin arvoja. Kampanjan ohjeet ovat:

1. Osta kuin ennenkin.
2. Älä vaihda halvempaan.
3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.
4. …

Kohta 3 on ihan oikeaa asiaa ja oikeaa arvomaailmaa. Kohta 2 on myös kohtalainen. Mutta kohta 3 on kohta 3. Jokainen tietää, että tietoisuuteen menee vain kohta 1 ja ehkä jotenkin kohta 2. Ilmastonmuutosnäkökulman laittaminen mukaan kohdaksi nro 3 muistuttaa enemmän viherpesua kuin todellista huolen kantamista aiheesta.

Pitäisi siis saada vastakampanja “Älä ruoki ilmastonmuutosta ja raaka-ainepulaa”. Kampanjan ohjeet olisivat:

1. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.
2. Älä vaihda halvempaan.
3. Älä osta kuin ennenkin vaan hieman hillitymmin.
4. …

Eli melkein sama sisältä, mutta silti radikaali ero tulevien sukupolvien kannalta.

Sekoilevat toimitukset

Muutamia viikkoja sitten kehuin Talouselämä-lehteä erinomaisesta ilmastonmuutosartikkelista, jossa suoraan puututtiin myös tavarakulutuksen merkitykseen ja tavarakulutuksen vähentämisen tarpeellisuuteen.

Nyt sama lehti veti sitten pohjanoteerauksen. Lehti nosti etusivuille asti nostoja lyhyestä jutusta, jonka teema oli ‘jokaisen on ostettava nyt enemmän’. Lehden mukaan jokaisen suomalaisen on ostettava lähiaikoina monella tuhannella eurolla enemmän jotta taloustaantuma saadaan estettyä. Missä on Talouselämän moraali?

Julkisuudessa on ollut paljon asiantuntijaarvioita taloustaantuman ja ilmastonmuutoksen merkityksestä.  Kaikkien arvoiden mukaan taloustaantuma on mitätön pikkujuttu, jonka korjaaminen maksaa kaikilla keinoilla suhteellisen vähän. Ja valmiita malleja taloustaantuman korjaamiseen on olemassa. Samojen arvioiden mukaan ilmastonmuutos on moninkertaisesti tärkeämpi asia. Se vaatii kokonaisvaltaisia täysin uudenlaisia ratkaisumalleja. Talouselämä kuitenkin haluaa uhrata ilmaston taloustaantuman edessä.

Kehoitus rahan käyttämiseen ei olisi ollut mikään virhe. Mutta kun lehti kehoittaa käyttämään rahat erilaisten kulutustavaroiden ostamiseen – elektroniikka, sisustusta, muotivaatteita,… Lehden vinkeissä ei tainnut olla yhtäkään tuotetta jonka raaka-aineet ja tuotanto olisi lähialueelta. Taloustaantumaa lähdettiin paikkaamaan ostamalla entistä enemmän Aasiassa valmistettuja kulutustavaroita.

Talouselämän olisi pitänyt listata vinkkejä palveluista. Kunnon lista luksustason lähialueen erikoishotelleja, parhaita ravintoloita, kylpylöitä, terveyspalveluja, liikuntapalveluja,… Kyllä saman rahan olisi saanut niihinkin käytettyä.

Talouselämän esimerkki kuvaa koko lehdistön nykyongelmaa. Toimittajat ja erityisesti päätoimittajat ovat avainasemassa ilmastonmuutoksessa ja kulutuskulttuurin oikaisemisessa aikaisempaa kestävämmäksi. Nyt tuota asiaa ei ole omaksuttu. Lehtien linja on todella hukassa.

Jokainen lehti yrittää kirjoittaa erillisiä artikkeleita joissa on ilmastonmuutoksen tai kestävän kulutuksen näkökulma. Nuo erilliset artikkelit saadaan onnistuneesti puristettua. Mutta kaikki muu jää huonoon kuntoon. Kaikissa muissa perusjutuissa saatetaan kertoa todella kestämättömistä kultustavoista ja ihannoida niitä. Lehdessä voi siis olla rinnakkain juttu ympäristöystävällisestä kierrätysmuodista ja Aasiaan matkustamisesta. Tai juttu ympäristöystävällisestä kapunkiasumisesta ja ruokajuttu jossa valmistetaan jotain liharuokaa.

Toisaalta ei käyt kateeksi toimittajia. He ovat ajautuneet työhön, jonka merkitys tällaisessa asiassa on valtava. Harva heistä on halunnut tietoisesti tällaiseen vastuulliseen portinvartijan ja opettajan tehtävään. Mutta nyt kun he ovat siihen kuitenkin ajautuneet, niin vaadimme heiltä myös tuon vastuullisen tehtävän johdonmukaista toteuttamista.

Ainutlaatuinen 2010-luku, osa 2/3

Älä osta mitään vuosikymmen

Edellisessä kirjoituksessa jo todettiin, että ilmastotavoitteiden ja arjen muuttamispaineen suhteen 2010-luku tulee olemaan ainutlaatuinen. Tämä korostuu kulutuksessa ja tavarakulutuksessa.

Pelkkä älyttömän kulutuksen vähentämistarve ei vielä tekisi 2010-luvusta poikkeuksellista. Kyllähän tavarakulutuksen vähentämisestä länsimaissa on puhuttu jo pidempään ja 2000-luvulla saatu käytännön esimerkkejäkin asiasta. 2010-luvulla kyse ei ole kuitenkaan pelkästään asenteista ja kuluttamisen vastaisen liikkeen läpilyönnistä. 2010-luvulla kyse on myös rationaalisuudesta eli maalaisjärjestä ja teknologiasta.

Teknologia tukee 2010-luvulla ostamattomuutta. Vihreä tekniikka on vielä täysin kehityskaarensa alkumetreillä. Yritysten panoksetkin vihreään tekniikkaan ovat vielä äärimmäisen pieniä tulevaan verrattuna. Tämä vaikuttaa myös siihen, että lopputulokset ja innovaatiotkin ovat melko vaatimattomia.

2010-luvulla vihreä tekniikka kuitenkin lähtee lentoon. Kehityspanokset lisääntyvät ja osaaminen kasvaa. Lopputuloksena syntyy uusia innovaatioita ja tuotteiden vihreys lisääntyy huimaa vauhtia. 2010-luku on vihreälle tekniikalle kuin 1980-2000 luvut tietotekniikalle.

Mitä tuo sitten merkitsee?

Tekniikka kehittyy 2010-luvulla niin kovaa vauhtia, että jokainen laite myös teknisesti vanhenee äärimmäisen nopeasti. Esim. kulutuselektroniikan ja kodinkoneiden suhteellinen energiankulutus puolittuu muutaman vuoden välein. Samat tehot ja sama laite siis kuluttaa muutamaa vuotta myöhemmin vain puolet siitä energiasta, mitä se nyt kuluttaa. Osta laite vuonna 2012, niin jo vuonna 2014 tai 2015 saisit saman puolta pienemmillä sähkölaskuilla.

Tietotekniikassa tuollainen vastaava nopea kehitys ei vaikuttanut mihinkään. Koneita myytiin kuin häkää ja itse asiassa kehitys vain lyhensi koneiden käyttöaikoja ja lisäsi koneiden myyntiä ja valmistamista. Mutta sama ei tapahtu 2010-luvulla muulle tekniikalle.

2010-luvulla jokainen kuluttaja on oppinut miettimään ostoksensa hiilijalanjäljen. Hiilijalanjäljen jakautuminen valmistuksen, käytön ja loppukierrätyksen välillä ymmärretään silloin. 2010-luvulla hajonneen kodinkoneen käyttäjä totetaan harkitsemansa ostoksen hiilijalanjäljeksi esim.:

• 100 yksikköä valmistuksesta ja
• 200 yksikköä käytöstä/vuosi

Vanhalle epäkuntoon menneelle koneelle voisi tehdä huollon, jonka jälkeen sitä voisi vielä käyttää esim. vaikutuksilla:

• 20 yksikköä huoltamisesta
• 300 yksikköä käytöstä/vuosi

4 vuoden kuluttua voisi nopean kehityksen myötä varmasti ostaa koneen, jonka kuorma olisi vain esim.:

• 75 yksikköä valmistuksesta ja
• 80 yksikköä käytöstä/vuosi

Kun asiaa tarkastelee 10 vuoden säteellä niin välitön ostaminen aiheuttaisi kuormitusta 2100 yksikköä (100 valmistuksesta ja 2000 käytöstä).

Ostaminen vasta 4 vuoden kuluttua toisi kuormitusta 122o yksikköä vanhalla koneella (20 huollosta ja 1200 käytöstä) ja 555 yksikköä tulevalla koneella. Eli yhteenäkin alle 1800 yksikköä ja huomattavasti vähemmän kuin välittömästi nopeasti kehittyvän konetyypin hankkimisella.

Vastaavia laskelmia varmasti opitaan tekemään ja julkaisemaan. Jossain vaiheessa siis opitaan siihen että usein kannattaa kaikin keinoin lykätä ostosta 3-5 vuotta koska ostettava teknologia kehittyy ympäristöarvoiltaan niin nopeasti.

Vaikka pitkän tähtäimen laskelmat energiankulutuksessa ja muissa ilmastovaikutuksissa vaikuttavat nyt turhilta, niin 2010-luvulla niillä on merkitystä. Energianhinnan kohoaminen johtaa siihen ettei kyse ole pelkästä viherpiiperryksestä vaan euroina konkretisoituvasta tulevaisuuden sähkölaskujen miettimisestä. “Jos jätän nyt ostamatta ja vain huollan vanhan, niin säästän satoja euroja tulevaisuudessa.”

Tämä kaikki johtaa 2010-luvulla kiinnostavaan retron ja hightechin rinnakkaiseloon. Kun usein korjataan vanhoja tavaroita niin retro ilmiöt ja retromuodit varmasti lisääntyvät. Hienoja eivät silloin ole vain retrovaatteet vaan myös erilaiset laitteet ja koneet.

Samaan aikaan tulee kaikille kuitenkin tilanteita, joissa ei enää voi lykätä ostamista vaan ostos on tehtävä heti. Ja nopeasta teknologiakehityksestä huolimatta kaikki ostattavat tuotteet ovat nykyiseen verrattuna jo hightechiä ja ympäristöystävällisiä.

Kaduilla ja kodeissa onkin 2010-luvulla rinnakkain uusinta teknologiauutuutta ja vanhaa retroa. Niiden yhteiselo on varmasti yksi 2010-luvun erikoispiirteistä. Sillä 2020-luvulla on varmasti päästy jo vihreässä teknologiassa tasolle, joka mahdollistaa kulutuksen lisäämisen ilman maapallon nopeaa ja suoraa tuhoamista. Silloin voidaan siis osittain siirtyä 2010-luvun ympäristölähtöisestä laskelmoinnista takaisin kohti 1990- ja 2000-lukujen runsaampaa ja muista arvoista lähtevää kulutusta. Mutta 2010-luvulla tuollaista kultusta ja ostamista ei voi kuin muistella.

Elävä Talouselämä

Talouselämä on huono lehti. Mutta pe 21.11 Talouselämässä oli ilmastonmuutosjuttu, joka pääsee helposti suomimedian ilmastonmuutosjuttujen top10:een. Kitetyttää hyvin asiaa, sopivat mittainen, hyvin kirjoitettu, konkreettinen ja optimistinen.

Harvinaista Talouselämän jutussa on se, että siinä tartutaan ilmaatonäkökulmasta turhaan kuluttamiseen ja ostoksiin. Edelleen Suomi on täynnä kirjoittelua lämmityksestä, autoilusta ja matkustamisesta. Siihen rinnalle on vuonna 2008 tullut kirjoittelu ja keskustelu ruoasta.

“Jos minä vähennän autoilua, hiilidioksidipäästöt vähenevät ja miinus kirjautuu Suomen tilastoihin. Mutta jos jätän Kiinassa valmistetun Spiderman-lelun ostamatta, Suomen tilastoihin ei synny miinusta. Ja koska jokaiselle EU-maalle tulee omat kiintiönsä, hallituksen kannattaa patistaa toimiin, joista miinus kirjautuu oman maan kohdalle.”

Tämä Seija Holtarin teksti on hieno tiivistys tärkeästä asiasta. Ja yllättävän samansisältöinen kuin täällä olleet vanhat kirjoitukset tavarakulutuksen ilmastoproblematiikasta.

Yksi ilmastonmuutoksen kuumia perunoita on länsimaiden taloustuki kehitysmaille, jotta ne voisivat ottaa käyttöön energia- ja ilmastoystävällistä uutta teknologiaa. Kiinaa ei kuitenkaan lasketa noihin kehitysmaihin ja länsimaiden tuki Kiinalle ja muille Aasian teollisuusjättiläisille ei ole agendoilla.

Kiina ja muut Aasian teollisuusjätit tarvitsevat taloudellista tukea, joka auttaa niitä siirtymään länsimarkkinoiden vetämästä kulutustavarateollisuudesta sisämarkkinavetoiseen tuotantoon ja erityisesti palvelutuotantoon. On väärin kuvitella, että Kiina ja muut maat selviäisivät tuotannon rajusta vähennyksestä ongelmitta. Ei ole mitenkään mahdollista, että Kiinaan syntyisi itsestään palveluteollisuus ja sisämarkkinat, jotka ylläpitäisivät taloutta kulutustavarateollisuuden mahdollisesti laskiessa.

Ongelmana on se, että Kiina on näennäisen rikas. Ja rikkailta rikkaille ohjattu tuki on jotenkin vaikeampi toteuttaa kuin rikkailta köyhille ohjattu tuki. Tätä ei pidäkään tarkastella rikas-köyhä-tarkastelulla, vaan veturi-vaunu-tarkastelulla. Länsimaat ovat selvä veturi, jotka kulutuksellaan näyttävät suunnan ja mahdollisuudet nyky-Kiinallle. Jos tarvitaan radikaali suunnan muutos niin veturien on se vaunuille mahdollistettava. Tai jos tulee isoja ylämäkiä niin veturin on panostettava vaunujen ylös saamiseen.

Paikalliseen palveluteollisuuteen äärimmäisen voimakkaasti panostava ja palveluinnovaatioita liukuhihnalta tuottava Aasia on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä avainasemassa.

Älä osta Älä osta mitään -päivän kritiikkiä

Kulutusjuhlassa ja muuallakin on ollut kirjoittelua Älä osta mitään -päivästä. Samalla on saanut lukea harvinaisen paljon kritiikkiä ja skeptistä kirjoittelua aiheesta. Tyyli on aina sama eli “eihän yksi päivä kuitenkaan mihinkään vaikuta”.

Ovatko ihmiset todella niin ajattelemattomia, että luulevat kampajan ytimen olevan tuossa yhdessä päivässä?

Kampanjan nimi on ‘Älä osta mitään -päivä’. Eli neljä sanaa, joista vain yksi on tuo päivä. Päivä sana sisältää siis korkeintaan 25% kampanjan sisällöstä. Eiköhän ydin siis ole ajatuksessa ‘Älä osta mitään’.

Kaikki yhden päivän kampanjat ovat nykyään pääasiassa keinoja nostaa asiaa mediassa ja keskustelussa. Vastaavia päiviä ovat kaikki päiväkohtaiset tempaukset ja jopa Kulutusjuhlassa pohdittu äitienpäivä ja isänpäivä. Päivä on tuolloin vain termi, jonka avulla asia konkretisoidaan ja sille saadaan kärki. Tämän kärjen kautta saadulla mediakirjoittelulla ja keskustelulla taas on takuuvarmasti merkitystä.

Älä osta päivän logiikka on ihan sama. Älä osta mitään viikko. Älä osta mitään kuukausi. Älä osta mitään kamppis. Älä osta mitään tempaus. Älä osta mitään supersessio. Kaikilla niillä olisi täsmälleen sama tavoite ja vaikutus kuin Älä osta mitään päivällä. Tosin sillä erolla, että tuo ‘päivä’ sanana helpottaa median tarttumista asiaan kun juttujen ajoittamista ei tarvitse arpoa. Itse asiassa tuo ‘päivä’ sana taitaa olla paras mahdollinen termi käytettäväksi tällaisen kampanjan yhteydessä.

Ihan hyvä kamppanja tämä Älä osta mitään -päivä siis! Kaikki kritiikki on turhaa nillitystä. Älä osta mitään -päivä ei siis vaikuta kauppojen myyntiin. Mutta aivan varmasti torstaina, perjantaina ja lauantaina on lehdissä ja muissa medioissa aiheeseen liittyvää kirjoittelua ja keskustelua. Perjantaina ja viikonloppuna tempaus ja mahdolliset ostokset pääsevät sitten ihmisten keskusteluun olut- ja viinilasien ääressä. Ja silti jotkut epäilevät tämän kampanjan tehoa?

Suomalaiset kauppaketjuthan osaavat huomioida Älä osta mitään päivän vaikkei sillä heillekään mitään merkitystä ole. Kauppahan käy silloin normaalisti?!? Mutta suomalaiset ketjut eivät mitään yhden päivän ostotempauksia tai yhden päivän mega-alennuskampanjoita tuolle päivälle laita.

Apple sen sijaan on pistänyt juuri Älä osta mitään -päivälle vuoden suurimman ostokampanjansa ja tuo kampanja kestää täsmälleen vuorokauden. Tämä tuskin on kritiikkiä Älä osta mitään -päivää kohtaan tai muutenkaan merkittävä asia ostamismielessä tai ostamiskulttuurin kannalta.

Mutta tämä kuvastaa sitä miten etäällä Apple on paikallisista markkinoista, kulttuurista ja kuluttajista. Jenkkipäätökset ja jenkkibusiness jyrää Steve Jobsin puljussa. Älä osta mitään -päivä ja Suomi pikkujuttuja toki, mutta yleisemmällä tasolla tuollainen paikallisten kultturien ja kuluttajaliikkeiden vähättely saattaa jossain vaiheessa osoittautua nykytrendeillä huonoksi valinnaksi. Tämä yksittäinen kampanja ei siis ole Applelle paha moka. Mutta tämä on osoitus siitä että vastaavia Applen pikkumokia kannattaa pitää silmällä muuallakin kuin Suomessa ja muillakin kuluttajaliikkeen osa-alueilla kuin kulutuskriittisyydessä. Vastaavaa paikallisen tason pikkumokailua voisi vastaavalla logiikalla tulla esim. vihreällä puolella.

Muistakaa siis olla ostamatta mitään perjantaina! Ja näpäyttäkää Applea edes hieman tuollaisesta kuluttajaliikkeiden halveksumisesta.

Ainutlaatuinen 2010-luku, osa 1/3

Yhteisöllisessä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä 2010-luku tulee näyttelemään merkittävää roolia. 2010-luku tulee olemaan sellainen että sitä kannattaa tarkastella erikseen. Tulossa siis lähiaikoina muutamia kirjoituksia aiheesta.

Masentava vuosikymmen

2010-lukua ei periaatteessa pelasta enää mikään. Olemme jo niin syvällä ilmastonmuutoksen edistämisessä ja omassa kulutuskulttuurissamme, ettei mitään riittävän dramaattista voida tehdä jotta ilmasto säilyisi totutun tai edes viime vuosien kaltaisena. Tuulivoima, sähköautot, energiansäästö, vihreät trendit. Mikään noista ei nykyisen kaltaisena riitä. Eivätkä ne riitä edes nykyistä vahvemmassa muodossa toteutuvina.

Tämä tulee heijastamaan 2010-lukua. Meinaa varmaan monta kertaa tulla turnausväsymys kun elämää joutuu muuttamaan ja silti säät huononevat. Elämän muutoksiin ajavat kansainväliset päätökset esim. päästö- ja vähennystavoitteista ja päästökaupasta. Varmaan mediakin jatkaa ilmastonmuutostaisteluun kannustamista, mutta kansalaiset saavat silti kärsiä sekä elämän että ilmaston muutoksesta samanaikaisesti.

Mitä sitten 2010-luvulle tarvitaan, että jaksamme sulattaa sekä arkielämän osittain ulkoa sanellut muutokset että surkeat säät?

Facebookissa oli jo viime talvena ryhmä jonka teemana oli autoteiden kuravesisuihkut. Lentävästä kuravedestä yritettiin repiä iloa irti ja asialle opeteltiin nauramaan. Jotain tuollaista tarvitaan. Tarvitaan arjen vertaistukea. Ryhmiä joissa voi tilittää elämän muutoksen vaikeutta ja rehellisesti haikailla ja nostalgisoida paremman ilmaston ja runsaamman kuluttamisen 1990- ja 2000-lukuja. Tarvitaan veraisryhmiä joissa mitä erilaisimmista inhottavista sääilmiöistä voi puhua yhdessä.

Ja lisäksi tarvitaan huumoria. Räntäsade, vesisade, kaamos, myrskytuulet, hajoavat sateenvarjot, vastatuuli,… Kaikkien noiden ympärille on pystyttävä kasaamaan huumorin ja yhteisöllisen hauskanpidon keinoja. Kaikkien noiden ympärillä on sallittava kaikki huumori, myös esim. vahingonilo. Eli ei muuta kuin videoita jakoon naapureiden myrskyyn hajonneista ja läpimäristä tavaroista!

Toivottavasti tästä suomitalvesta tulee oikein märkä, pimeä ja tuulinen. Saisimme tilaisuuden nyt jo yhdessä harjoitella yhteisöllistä iloittelua synkällä asialla.